sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Traktorimies


Poikani sai parivuotiaana joululahjaksi ison polkutraktorin, jota hän varovaisena miehen alkuna pari ensimmäistä päivää pelkäsi voimakkaasti. Kun tuttavuutta oli tehty tarpeeksi pitkään, tuli traktorista hänelle todennäköisesti yksi mieluisimmista leluista vuosien ajaksi. Traktoriin tuli seuraavana jouluna oikea peräkärrykin, mutta silti rakkain lisävaruste oli ehdottomasti se Tiimarin muovikori, jonka ilmastointiteipillä jouduin traktorin peräosaan kiinnittämään. Tämä tärkeä varuste oli kuulemma hiekoituskori.

Traktorilla hoituvat kätevästi silloisessa Espoon kotilähiössämme niin kauppa-asiat kuin reippailulenkitkin. Traktorimies oli tuttu näky ajopelinsä kanssa Karakallion torilla. Kun en koskaan ole ollut mikään siisti ihminen, samalla ajoneuvolla sai vetää rallia myös kotona. Ja kyllä sillä ajeltiinkin.

Jossain vaiheessa sitten traktorilla ajelut alkoivat harvenemaan, kunnes loppuivat viimein kokonaan. Traktori peräkärryineen nostettiin autotallimme vintille kohtuullisen hyväkuntoisena, joten siellä se odottelee mahdollista uutta kuljettajaa tulevaisuudessa. Jotenkin sen näkemisestä tulee vähän haikea olo.

Tällainen on siis minun perheeni. Pekkarinen, arjenhallinnan ehdoton maailmanmestari, jonka tapasin juhannusyönä, Traktorimies ja Kisuprinsessa, minä Paperitähti ja meidän kaikkien suuresti rakastama Nupsu-noutaja.

Traktorimies ei halua liiemmälti julkisuutta tämän blogini kautta, mutta nämä harrastuskuvat sain sentään tänne ihan luvalla laittaa. Kisuprinsessa oli kuvannut veljensä kevään ensimmäisiä skeittailusessioita.


.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, kuuntelen mielelläni, mitä mielessäsi liikkuu;-)