Holmenkollenin huimapäät

Jonkin verran olimme matkaseurueella suunnitelleet käyntikohteita viikonlopuksi jo etukäteen. Holmenkollen kuului suunniteltuihin, samoin kuin Vigelandin patsaspuisto Frognerin puistoalueella.

Oslon upeasta, modernista oopperatalosta olimme lukeneet, mutta se ei sen kummemmin kuulunut suunnitelmiin. Oopperatalolle kuitenkin kansallispäivän aamuna sattumalta ajauduimme, kun etsimme soveliasta kohtaa päästä teiden yli rannan puolelle kaupunkia. Eipä ollut helppo tehtävä tuntikausia kestäneen juhlaparaatin keskellä.

Vielä viimeiset jäätelöt kaupungilla ennen kentälle lähtöä. Karl Johan Gatella oli kymmenet juhlapäivää varten pystytetyt lipputangot kerätty pois ja kaupunki palaili pikkuhiljaa arkeen.

Oletkos sä Oslossa käynyt?

Tätä tuli kyseltyä muutamaankin otteeseen viime viikkoina aina kun jonkun tapasin.  Edessä oli nimittäin pidennetty viikonloppu kyseisessä paikassa, äiti-poika-reissussa tällä kertaa. Olo oli kuin Äänekoskelle olisi matkustanut. Pienen ikäsi olet asustellut varsin lähellä, mutta koskaan ei ole tullut käytyä. Satunnaisotannalla kukaan tutuistakaan ei ole käynyt, eikä keltään siten löydy muuta kuin kuulopuheita ja erilaisia arvauksia ja oletuksia.

Tällä kertaa siis liikenteeseen lähdettiin poikkeuksellisen avoimin mielin. Viime hetkellä tosin hyvä ystävä ilmoittautui asiantuntijaksi ja erinomaisia vinkkejä sateli lähtöä edeltävänä iltana riittävästi kolmen päivän matkalle. Kiitokset siitä Villa Sandin asukkaille.

Kun menolennon hankaluudet oli setvitty ja Osloon lopulta päästiin Tukholman kautta muutama tunti myöhässä ja hermot vähän kireällä, edessä oli kolme täyttä päivää yhtä hurmosta.

Onneksi en ollut varausvaiheessa tietoinen, että lauantai oli Norjassa kansallispäivä ja näin ollen pyhäpäivä, sillä juuri se päivä osoittautui koko reissun kohokohdaksi. Enpä usko, että olen koskaan missään päässyt sivustaseuraajaksi vastaavaan tilanteeseen, kuninkaallisia en ainakaan ennen ole päässyt näkemään. Pienesti jo päätinkin, että aion olla Oslossa tästä lähtien joka vuosi 17.5. Jää nähtäväksi...

Kuvamuistoja tuli taas niin tolkuton määrä, että postauksia niistä tulee yhtä monta kuin matkapäiviäkin.