Melkeinpä täydellinen

Äipän kuolemasta tuli tänä syksynä viisi vuotta. Pari vuotta sitten jo huomasin, että äitiä tulee ajateltua toki usein, mutta ei kuitenkaan enää päivittäin. Joulun aikaan tähän tulee aina poikkeus, sillä hän jos kuka oli viimeisen päälle jouluihminen. Niin oli myös mummoni, jonka kodissa nykyisin joulua vietämme.

Äidilläni oli omanlaisensa huumorintaju, ja häntä huvitti suuresti joka vuosi mediassa toistuvat ohjeet ja neuvot siitä, kuinka luoda täydellinen joulu. Keskinäiseen huumoriimme kuului se, että joka aattoilta myöhään äiti istahti alas sohvalle ja  tokaisi, että nyt se on joulu sitten taas ohi. Eikä tullut täydellistä tälläkään kertaa.

Koska perinteet velvoittavat, täydellistä joulua tavoiteltiin myös vuonna 2016. Todella lähelle päästiin, ihanaa oli. Mutta kyllä sieltä pöydästä varmasti jotain oli unohtunut!

Sekoillen Szentendreen

Olin saanut ystävältäni Maaritilta vinkin kauniista Szentendren kylästä Tonavan rannalla Budapestin lähellä. Pekkarinen tutkaili tietolähteitään ja totesi kylän olevan reilun puolen tunnin junamatkan päässä keskustasta.

Meillä oli alunperin tarkoitus mennä sunnuntaiaamun messuun Budan puolella, mutta jollain käsittämättömällä tavalla myöhästyimme siitä, ja päätimmekin lähteä Szentendreen sen sijaan. Laskeuduimme Budan vuorelta Batthyányn metroasemalle, josta junan oli määrä lähteä ensin metrolinjana muuttuen lopulta jonkun sortin paikallisjunaksi.

Sattui kuitenkin niin, että jostain syystä juuri sinä aamuna alkumatkan metroyhteys oli peruttu, ja sen sijaan matkustajia kehotettiin hyppäämään bussiin nro 109 ja jatkamaan sitten paikallisjunalla joltakin asemalta, jonka nimi ei jäänyt mieleeni.

Ehdimme juosten juuri ja juuri lähdössä olleeseen bussiin ja istahdimme tyytyväisinä kyytiin. Opasteita ei metrolaiturin jälkeen enää ollut missään englanniksi. Alkoi vähän ihmetyttämään kun olimme istuskelleet jo parisenkymmentä minuuttia bussissa, eikä mistään löytynyt mitään viitettä Szentendreen. Lopulta bussi pysähtyi jonkin ei ollenkaan niin elegantin neukkuhenkisen betonilähiön hylätylle bussiasemalle ja jäi siihen.

Juna-asemia ei ollut matkan varrella näkynyt enää aikoihin, joten ei täälläkään. Aikamme asemaa ympäri pyörittyämme samainen bussi nro 109 ajoi paikalle ja hyppäsin kysymään kuskilta neuvoa. Sorry, ystävällinen hymy ja iloisesti tuikkivat silmät, mutta ei sanaakaan englantia. Päätimme kuitenkin jatkaa bussilla olettaen, että se palaisi lähtöpaikkaansa.

Hetken bussissa istuttuamme luoksemme käveli herttainen mummeli kysymään puhummeko saksaa. Jesh, saksalla pärjään kyllä! Nyt lähtisivät asiat luistamaan. Söpöä, mutta mummon käsitys omasta saksan kielen taidostaan oli kutakuinkin liioiteltu. Häneltä saamamme informaation perusteella olisimme varmaan vielä tänä päivänäkin siinä uskossa, että koko Budapestin metro on räjähtänyt, kaputt ja boom.

Tässä harharetkessämme tuhraantui sen verran aikaa, että lopulta päästyämme takaisin lähtöpisteeseen, metroliikenne olikin jo palautunut takaisin raiteilleen ja pääsimme aloittamaan matkamme Szentendreen normaalireittejä. Kylä oli tosiaankin ihastuttava joulumarkkinoineen ja junamatka oli mielenkiintoinen, onneksi ilman ylimääräisiä kommelluksia. Loppumatkan maisemissa pääsimme jo pikkuisen jopa pustan tunnelmaan.

Bonuskuvassa tyytyväinen langosin syöjä Szentendren joulumarkkinoilla

Pihalla Budapestissä

Vuosi sitten kun saavuimme jouluiselta matkaltamme Pariisiin, päätin heti, että seuraavan vastaavan matkan kohde olisi Budapest. Koska Pekkarinen nieli ajatuksen nikottelematta, matka varattiin.

Lähtöpäivänämme Helsinki-Vantaalla oli täysi kaaos lentoaseman ilmaan päässeen kaasun takia. Meidänkin lentomme oli lopulta parisen tuntia myöhässä ja saavuimme Budapestiin niin, että ehdimme nippanappa yön viimeiseen lentokenttäbussiin ja metroon, jolla pääsimme keskustaan.

Ensimmäisen päivän aamuna seisoin Budapestin kaduilla täysin pöllämystyneenä. Ymmärsin lopulta, että minun on ollut helppoa sopeutua aiempiin matkakohteisiin siksi, että niihin on ollut aina joku kiinnekohta. Kun olen hullaantunut tanskalaiseen ja ranskalaiseen, on ollut helppo pujahtaa Köpikseen ja Pariisiin. Ruotsalaiset ja saksalaiset ovat joka tapauksessa kuuluneet aina elämääni, joten sinnekään ei ole ollut kovin kummallista matkustaa.

Yhtäkkiä tajusin, että olen paikassa, jonka historiasta en häpeäkseni muista juuri mitään, en tunne ketään paikallisia enkä oikeastaan tiedä mistään mitään. Kuulen puhetta, joka kuulostaa suomelta kauempaa, mutta on täysin mahdotonta ymmärtää sekä puhuttuna että kirjoitettuna. Joka kulmalta näkyy palatsia, temppeliä, kirkkoa, linnaa ja patsasta, mutta Pekkariselta kuulen, että mikään ei oikeastaan ole ikivanhaa niinkuin oletin. Ihmiset näyttivät kummallisen tutuille ja suorastaan jopa vähän arkipäiväisille. Jokainen vastaantulija olisi melkeinpä voinut olla yhtä hyvin suomalainen. Oli vaikea päästä kärryille mistään ja olo oli häkeltynyt. Ehdin jo miettiä, mitä näistä viidestä päivästä oikein tulee.

Muutama tunti meni ja olin jo taas radalla entiseen tapaan. Viiden päivän aikana ehdimme kiertää melkeinpä kaikki klassikkokohteet. Kävelykilometrejä tuli taas tavalliseen tapaan parikymmentä päivässä. Lopulta löysin täältä lumoavan kauniin ja kodikkaan kaupungin, johon on varmasti mukava palata vielä takaisin.

Blomster, blomster, blomsterbutik

Halusin kiertää Kööpenhaminan matkamme aikana myös kukkakauppoja. Yritin googlailla joitakin osoitteita etukäteen, vaikka arvelin kyllä, että meidän kävelykilometriemme varrelta niitä löytyisi joka tapauksessa.

Lista oli silti hyvä lähtökohta siihen, mille alueelle suuntaisimme kukat mielessämme. Yhtä listani kohteista emme löytäneet, mutta vastaavasti tilalle sattui useampi kiva "yllätys", joita huonolla tanskankielen taidollani tehdyt google-haut eivät löytäneet.

Selkeätä trendikasvia en bongannut mistään, valikoimat olivat varsin runsaita. Hyvin monessa liikkeessä oli kuitenkin sesongin puuksi tarjolla erilaisia kuusia jopa useammin mäntyjä. Useimmat niistä näyttivät aivan tavallisille metsämännyn taimille, mutta patinoituneeseen saviruukkuun istutettuina ne näyttivät oikein mukaville. Muuten oli tarjolla paljon mm. erilaisia ja-kokoisia käpyjä, lehtikuusen oksia ja muuta luonnonmateriaalia joko vähemmän tai ei ollenkaan käsiteltyinä, tai asetelmien ja kranssien aineksina.

Ensimmäinen kauppa, johon kävelimme sisään oli nimeltään Bering House of Flowers. Muistin tämän liikkeen aiemmilta matkoiltani heti kun näin näyteikkunat. Liike on mitä ilmeisimmin kuninkaallinen tavarantoimittaja, mutta tavallisen ohikulkevan kuluttajan kannalta sikäli erikoinen, että lähes kaikki näkyvillä oleva materiaali sekä liikkeessä, että ikkunoissa on joko kuivattua tai keinotekoista. Tuoreita kukkia ei liikkeessä näkynyt kuin parissa ämpärissä liikkeen nurkassa ja ulkona liikkeen edessä. Takahuoneessa näkyi kuitenkin floristeja työssään ja liikkeen somistukset ovat joka tapauksessa upeita.

Etsiessämme seuraavaa kohdetta, sattui matkan varrelle todella ihana Maylands Blomster-niminen liike. Liikkeen ulkopuolelle oli nostettu runsaasti kasveja. Itse liike oli puolen kerroksen verran katutason alapuolella oleva useamman huoneen käsittävä huoneisto. Liikkeessä touhusi mukava nuori nainen, joka puhui hyvin englantia, joten pystyimme juttelemaan samalla, kun otin kuvia.

Olimme oikeastaan matkalla kohti Tage Andersenin galleriaa, joka löytyikin sitten jo ihan kulman takaa. Tämä ei varsinaisesti ole kukkakauppa, vaan tosiaan enemmänkin galleria. Todellinen nähtävyys sinänsä, ja nähtävyyksien tapaan, paikkaan oli myös pääsymaksu.

Kisuprinsessa piti paikkaa ahdistavana. Seinät olivat tummat, tila pimeähkö ja taustalla soi urkumusiikki. Valtavan kokoisissa häkeissä oli aika omituisen näköisiä eläviä lintuja. Yläkerrasta pääsi talon sisäpihalla olevaan pieneen talvipuutarhaan.

Tervehdimme myös itse taiteilijaa, joka teki enimmäkseen takahuoneessa töitä. Valitettavasti täällä suhtauduttiin nihkeästi kuvaamiseen, joten pidän muutamat ottamani kuvat omassa käytössäni, kuten ne ottaessani lupasinkin. Paikka on kuitenkin käymisen arvoinen, mikäli kasveista tehty ja niihin liittyvä taide kiinnostaa. 

 

Torstai-illan viimeinen kukkakohde löytyi matkalla Magasin-tavarataloon aivan siitä kulmalta. Bremerholm Blomster mitä ilmeisimmin satsaa edullisiin hintoihin somistuksien ja asiakaspalvelun sijaan. Sijainti ja tarjonta ovat kuitenkin selvästi niin kohdallaan, että liikkeessä kävi varsinainen kuhina koko ajan. Täällä oli myös runsas tarjonta valmiita kimppuja.


  

Lauantaina kävellessämme Fredriksbergin alueella, sattui matkamme varrelle kaksikin kukkakauppaa. Blomsterskuretin muistin myös aiemmilta matkoiltani. Ihailin sitä jo vuosi sitten ulkoapäin. Liiketila on pieni erillinen talo kerrostalojen välissä ja kun se nyt oli auki, kävelin myös sisälle ja pyysin lupaa kuvaamiseen. Täydellisen hurmaava liike kaiken kaikkiaan.

Matkan varrelle sattui vielä Happyflower.dk-niminen myymälä, jonka ulkopuolella oli paljon kaikenlaista kivaa, esimerkiksi ehdottomasti suurimmat koskaan näkemäni kävyt. Sisätiloissa purettiin kuitenkin juuri kymmeniä pahvilaatikollisia joulun myytävää, joten siellä ei oikeastaan ollut tällä hetkellä kuvaamista. Lupaavannäköinen liike, joka kotisivujen perusteella on kuitenkin pääosin nettikauppaan keskittynyt. Tässä kohtaa alkoi  jo ollakin kuppi täynnä kukkakauppoja, joten matka jatkui muissa merkeissä.