Melkeinpä täydellinen

Äipän kuolemasta tuli tänä syksynä viisi vuotta. Pari vuotta sitten jo huomasin, että äitiä tulee ajateltua toki usein, mutta ei kuitenkaan enää päivittäin. Joulun aikaan tähän tulee aina poikkeus, sillä hän jos kuka oli viimeisen päälle jouluihminen. Niin oli myös mummoni, jonka kodissa nykyisin joulua vietämme.

Äidilläni oli omanlaisensa huumorintaju, ja häntä huvitti suuresti joka vuosi mediassa toistuvat ohjeet ja neuvot siitä, kuinka luoda täydellinen joulu. Keskinäiseen huumoriimme kuului se, että joka aattoilta myöhään äiti istahti alas sohvalle ja  tokaisi, että nyt se on joulu sitten taas ohi. Eikä tullut täydellistä tälläkään kertaa.

Koska perinteet velvoittavat, täydellistä joulua tavoiteltiin myös vuonna 2016. Todella lähelle päästiin, ihanaa oli. Mutta kyllä sieltä pöydästä varmasti jotain oli unohtunut!