Suvisoppaa vehreää

Nyt sattui silmään sellainen kasvisruokaresepti, että pakko pistää ohje tänne talteen. Tämä suvisoppa maistui eilen koko perheelle paremmin kuin hyvin. Emme liene Pekkarisen kanssa ainoita, joiden iholle sana kesäkeitto jo pelkkänä ajatuksena nostattaa tukevan kananlihan. Mielessä se lapsuuden maitolieminen pluiru keitto, jossa lillui pakastevihannespussin sisältö. Ellen ihan väärin muista, sellaista meille ainakin koulussa tarjoiltiin. Tämä ohje löytyi uusimmasta Pirkka-lehdestä ja todellakin on kokeilemisen arvoinen.

Tästä kesästä on monikin asia tehnyt niin kovin erilaisen: etenkin töihin paluuni melkein kahden opintovapaavuoden jälkeen sekä Traktorimiehen varusmiespalvelus. Kun lisäksi Kisuprinsessakin on huidellut enemmän omia teitään kuin meidän kanssamme samoja polkuja ja sää on ollut muutaman vuoden paussin jälkeen lähes tauotta upea, olemme sinkoilleet Pekkarisen kanssa vähäiset vapaahetkemme paikasta toiseen, yhdessä ja erikseen, pelkkä koira kaverinamme. Kotiin on kertynyt melkoisia löytöjä röykkiöiksi asti, jopa siinä määrin, että kaiken keräilyn seurauksena oli viikko sitten Paperitähden murtunut pikkuvarvas. 

Semmoinen kesä meillä, jonkun verran sekava ja hiukkasen haikea. Edessä on kuitenkin vielä loppukesän kohokohta: automatka etelä-Ruotsiin. Kukkahommien ääreen en paria poikkeusta lukuunottamatta ole päässyt. Siksipä tuntuukin erikoisen jännälle käydä juuri ennen tuota Ruotsin matkaa kokeilemassa pitkän tauon jälkeen, miten kukista taipuu kimppu käsissäni. Edessä on sunnuntainen kukkaworkshop Nurmijärvellä.

Oman pihan ehdottomaksi suosikkikohdaksi on tänä kesänä noussut tuo portaan kaiteita kiipeilevä villiviini. Pikkuisen olen ollut ihmeissäni, kun Pekkarinenkin on suhtautunut siihen varsin suopeasti ja antanut sen olla ihan rauhassa.

Tämän kesän kukkasuosikeiksi ovat nousseet daaliat, joita olen ruukuissa kasvatellut, vaihtelevalla menestyksellä.

Vanhempi herrasmies nautiskelee harvinaisen sadepäivän unisesta tunnelmasta.

VIHREÄ SUVISOPPA n. 8 annosta

2 kesäkurpitsaa
14 perunaa
keskikokoinen kukkakaali
pari dl tuoreita herneitä
kevätsipulia
n. litra kasvislientä
1 prk koskenlaskija ruokaa
tuoretta timjamia
mustapippuria

lisäkkeeksi sauvasekoittimella soseutettua yrttiöljyä tuoreesta timjamista ja rypsiöljystä

Kuullota paloitellut kesäkurpitsat, kukkakaali ja perunat kevyesti. Lisää kasvisliemi ja keitä kunnes perunat kypsiä. Lisää juusto, herneet ja kevätsipuli ja kuumenna kiehuvaksi. Mausta timjamilla ja mustapippurilla.

Stressivapaa vyöhyke

Enpä muista, että pitkään aikaan olisi ollut näin huoleton, rauhallinen ja stressitön olo. Olen vajaan viikon verran ollut yksikseni Moppe-pojan kanssa tien päällä itä-Suomessa. Minulla ei ollut mitään suunnitelmia, eikä minkäänlaista aikataulua. En edes miettinyt etukäteen, miten pitkään missäkin majapaikassa viipyisin, vaan annoin mennä päivä kerrallaan.

Viihdyin niin hyvin Sulkavalla, että sielläpä viikko melkein vierähtikin. Kävin kirjastossa, luin, lenkkeilin ja uitin Moppea monta kertaa päivässä. Laitoin ruokaa maanantaina ja söin sitä kolme päivää. Menin nukkumaan kun nukutti ja heräsin, kun sille tuntui ja Moppe sitä vaati. Kun satoi vettä, hyppäsin autoon ja ajelin naapurikunnissa. En edes avannut läppäriä.

Sellaisista aineksista on näköjään mielenrauha tehty tänä kesänä. 

Se ruoka oli tuoretomaattikeitto uusimmasta Pirkan ruokalehdestä. Ja oli kyllä niin hyvää, että ehdottomasti suosittelen muillekin tomaatin ystäville.

TUORETOMAATTIKEITTO

1 kg kypsiä tomaatteja, kannat poistettuina ja kuutioituina
2 rkl tomaattipyrettä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
1 dl vettä
suolaa
sokeria
mustapippuria
2 dl (ruoka)kermaa

Kuullota hienonnetut sipulit pehmeiksi oliiviöljyssä, lisää tomaattikuutiot, pyre, vesi ja mausteet ja anna kiehua n. 10 minuuttia. Soseuta sauvasekoittimella ja lisää kerma.

Tarjoile silputun persiljan ja juustoraasteen kanssa.

Hernesoppaa

Jouduin vähän harmillisesti jäämään viikonlopuksi kotiin, kun alkuperäinen tarkoitukseni oli lähteä Savon suuntaan luokkakokoukseen. Olin kuitenkin vielä keskiviikkonakin tosi kipeänä, joten oli pakko päättää, että ainoa oikea ratkaisu on jäädä kotiin viikonlopuksi lepäämään.

Koko syksy ja talvi on ollut sellaista omituista sumua, että ruokapuoli meillä on jälleen kerran hoidettu pitkälti tavoilla, joita täällä julkisesti ei liene soveliasta kuvailla. Senpä takia päätin asettaa itselleni täksi viikonlopuksi ruokahaasteen: kolme minulle täysin uutta ruokalajia kokeiluun.

Kolmesta on nyt kaksi tehty. Voin sanoa, että tämä haaste kyllä kannatti. Lemppariruokalistalleni sain tänäänkin lisätä uuden keiton. Ohje on Lantliv-lehdestä. On muuten ainoa lehti, jonka jokaikisen numeron olen jostain 2000-luvun alkupuolelta asti ostanut. Kaikki numerot ovat myös tallessa.

Tein tämän sopan valurautapadassa. Onnistunee missä tahansa muussakin keittoastiassa tai padassa, mutta minä käyn nyt kuumana näihin valurautaisiin astioihin.

KIKHERNEKEITTO

2 prk kikherneitä
7 dl vahvaa kanalientä
puolikas sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 siivu päivän vanhaa levain-tyyppistä (=kunhan jotain vaaleata) leipää
1 rkl savupaprikajauhetta
oliiviöljyä
2 tl juoksevaa hunajaa
vastajauhettua mustapippuria
suolaa

tarjoiluun:
uunissa paahdettua parmankinkkua
parmesan-raastetta

Huuhtele ja valuta kikherneet yksi pakkaus kerrallaan. Hienonna toinen paketillinen herneitä vesitilkan kanssa tahnaksi vaikka sauvasekoittimella. Hienonna sipulit ja valkosipulit. Kuullota sipuleita ja savupaprikajauhetta öljyssä padan pohjalla, lisää kanaliemi, hernemössö ja kokonaiset herneet sekä hunaja. Anna kiehua noin 10-15 minuuttia.

Hienonna leipäviipale. Minä surautin sauvasekoittimella vesitilkan kanssa ihan mössöksi. Vispilöi hienonnettu leipä/leipämössö keittoon huolellisesti, mausta pippurilla ja tarvittaessa lisää suolaa.

Paahda leivinpaperin päälle asetellut parmankinkkuviipaleet 200-asteisessa uunissa, kunnes ne näyttävät/tuntuvat rapeilta. Kun ne ovat jäähtyneet, murenna ne ja tarjoa parmensanraasteen kanssa keiton lisukkeena.

 Siitä huolimatta, että Paperitähdessä on jo toinen ruoka-aiheinen postaus peräkkäin, tämä ei ole muuttumassa sen enempää ruoka-, kuin miksikään muunkaan yhden aiheen blogiksi. Syynä vain ja ainoastaan tämä ruokahaaste.

Itse keitosta ei saanut yhtään järjellistä kuvaa, joten sen sijaan detaljikuva Traktorimiehen myös kehumasta kattauksesta . Aarikan vanhojen kynttilänjalkojen kokoelma täydentyi tänään kirpputorireissulla.

<

Espanjan keitto

Minulle ei tuota sen suurempia vaikeuksia myöntää sitä, että olen ihan älyttömän laiska ihan älyttömän monessakin asiassa. Eri toten ruuanlaitto on asia, joka savolaisittain sanottuna kehtuuttaa päivittäin. 

Pidän kuitenkin todella paljon gazpachosta. Espanjassa sitä voi ostaa valmiina kaupasta purkeissa ja se kyllä kelpaisi minulle vallan mainiosti. Suomessa sitä on tarjolla vain tosi harvoissa kaupoissa. Senpä takia on kesäaikaan välillä ryhdistäydyttyvä, kun kotimaiset vihannekset ovat parhaimmillaan ja tehtävä tätä ihan itse. 

Meillä gazpachoa häviää hetkessä monen litran satsi, sillä kaikki ovat tähän yhtä heikkoina kuin minä. Kaksinkertainen annos on siis minimi, joka meillä tästä kannattaa turata. Jääkaappikylmänä keitto on parhaimmillaan.

GAZPACHO

5 tomaattia
1 kurkku
1 sipuli
1 vihreä paprika
persiljaa pieni nippu
1 valkosipulinkynsi
2 dl tomaattimehua
1 tl paprikajauhetta
2 rkl etikkaa
3 rkl oliiviöljyä
mustapippuria
suolaa
tabascoa

Ohjeessa kehotetaan kuorimaan kurkku. En ole kyllä ikinä kuorinut, sillä kuoressa nimenomaan on kurkun kaikki terveellisimmät aineet: kivennäis- ja hivenaineet, vitamiinit ja kuitu. Pikkuveli joskus arveli kyllä, että olen niin laiska, että mahdanko edes poistaa kurkun käärestään...Paprikakin voi ihan yhtä hyvin olla punainen. 

Sitten vaan kaikki aineet pilkoittuina tehosekoittimeen, soseutettu keitto kannuun ja jääkaappiin jäähtymään.

Joulua

Tietäjäparat joutuivat jättämään kamelinsa seimen ulkopuolella parkkiin. Seimi syntyi sitten lopulta aatonaaton iltana periaatteella man tager vad man haver. Ehkäpä ensi jouluna sitten pääsevät uuteen, heitä varta vasten rakennettuun suojaan.

ARTISOKKAKEITTO

Pirullisia kuorittavia, kertakaikkiaan. Minusta silti kaiken sen vaivan arvoista.

0,5 l vettä
1 lihaliemikuutio
n. 400 g maa-artisokkia
sherryä (minusta vähän makea sopii tähän paremmin kuin aivan kuiva)
kermaa
basilikaa

Kuori maa-artisokat ja kypsennä ne lihaliemellä maustetussa vedessä. Soseuta artisokat liemineen. Mausta keitto sherryllä, reilulla lorauksella kermaa ja basilikalla. Lisää tarvittaessa lihalientä tai vettä.

Mössöjä

Vähän tämä tuppaa nyt olemaan tällaista tasapaksua mössöä: arki, ruuat ja elämä ylipäätänsä. Kaikenlaista tulee kyllä suunniteltua, mutta vähemmän sitten käytännössä toteutettua. Joululahjarumba on lähes loppuun tanssittu, joten sen kanssa ei paniikkia minulle tule. Eipä ole tainnut juuri tulla aiempinakaan vuosina.

Muuten en ole joulua valmistellut. Tänäkin vuonna arvon punaista sisustusvärinä. Veikkaan, että jossain vaiheessa tuon punaisia peittoja ja tyynyjä varastosta sohvalle, mutta viikon kuluttua kannan ne takaisin, sillä jotenkin se on minulle tällä hetkellä värinä edelleen liian intensiivinen. Näin kävi myös tälle romulipastolle, jonka täysin ex tempore muun perheen syyslomaillessa yksin kotiin kannoin. Ihastuin tulisesti kirpparilla sen punaiseen väriin ja nyt jo kiihkeästi odotan kesää, jolloin voisin sen maalata. Mustaksi.

Kirpputorilta löytyi parisen viikkoa sitten ehdottomasti ihanimmat jouluseimihahmot, jotka ikinä olen nähnyt. Minusta ne näyttävät tosi vanhoilta, materiaali on joko ohutta savea tai paperimassaa. Kerta kaikkiaan hurmaavat ja kaikki joulun tarinan oleelliset hahmot löytyivät paketista. Nyt on Pekkariselta tilattu jämävaneria itse seimirakennuksen askartelua varten ja ystävältä on saatu iso pussillinen askartelussa tarvittavaa muuta puutavaraa. Ideoita  pursuaa yötä päivää vaan kukahan onnistuu potkimaan minua toteuttamaan ne kaikki. Tai edes osan niistä.

Perheen paras kamera on tätä nykyä useimmiten ihan jossain muualla kuin minun hyppysissäni. Kuvien laatu on siten paitsi valon puutteen, myös kameran takia aika pliisu.

Arkiruuan suhteen on tämä syksy eletty lähestulkoon Pekkarisen työpaikkaravintolan take away-annoksilla. Mikä pelastus. Tässä yhtenä päivänä ajattelin kuitenkin keittää vuosien takaista talvista suosikkiruokaamme, vain todetakseni, että aineksia ei ollutkaan siihen niin helposti tai enää ollenkaan saatavilla. Säätämään piti siis ryhtyä. Ja tällaista mössöä tällä kertaa sitten tarjolla. Maussa ei ollut kyllä kellään syöjistä moittimista.

LINSSIKEITTO (iso kattilallinen)

1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
7-8 dl vihreitä kuivattuja linssejä
1 prk tomaattimurskaa
1 prk yrtti-valkosipuli Creme Bonjour Cuisine
vettä
2-3 kasvisliemikuutiota tai vastaava määrä kasvislientä muuten
Santa Maria Chili Explosion maustesekoitusta
(suolaa)

Kuullota sipuli- ja valkosipulisilppua sekä chilimausterouhetta hetki ja lisää huuhdellut. Lisää vettä noin litra ja tomaattimurska sekä kasvisliemikuutiot. Anna kiehua puolisen tuntia, kun linssit ovat sopivan tuntuisia suussa. Vihreät pysyvät joka tapauksessa kiinteämpinä kuin punaiset, joten ihan mössöä ei kannata yrittää keitellä. Lisää Creme Bonjour ja anna vielä kuumentua. Jos rakenne tuntuu liian muhennosmaiselta, vettä voi aina lisätä.

Juomalasikaappiin on meillä vuosien varrella kertynyt noita Pauligin vanhoja sinappilaseja arkijuomalaseiksi aikamoinen määrä. Jotenkin tykkään niiden muodosta ja väristä. Samaa sarjaa on löytynyt myös "karahvi", joka googlen tietojen mukaan olisi niin ikään Tapio Wirkkalan 60-luvulla Pauligille suunnittelema tomaattisosepullo. Valmistaja oli Riihimäen Lasi. Arjen estetiikkaa menneiltä vuosikymmeniltä. Juuri tällaisesta minä tykkään. Ja juuri tällaisen takia jaksan noita kirpputoreja loputtomiin koluta.

Äitienpäivää kaikille äideille

Ensimmäinen äitienpäivä ilman omaa äitiäni ja ikävä on kova. Mitään erityisiä perinteitä ei minulla lapsuudenkodissani tai myöhemminkään ole äitienpäivänä ollut, vierähtävät aika matalalla profiililla. Lahjojakin olen saanut vain niinä vuosina, kun lapsukaiseni on patistettu koulussa jotakin värkkäämään. Aamukahveja sänkyyn en koskaan ole saanut, enkä kyllä sellaista haluaisikaan.

Kirpputorilta vuosia sitten ostamani pieni posliinikukka on yltynyt kukkimaan tänä keväänä niin vimmatusti, ettei koskaan ennen. Näiden ihanasti tuoksuvien kukkien myötä onnitteluni kaikenkarvaisille äideillä aurinkoisena toukokuun sunnuntaina.

Koska minun äitiini hyvin vahvasti liittyy ruoka ja kestitseminen, tarjolla onkin nyt maanmainion sopparuuan ohje. Äidin ideoima ja usein tarjoama, ja kaikkien rakastama.

Vuonna 86 olimme perhelomalla Italian Rivieralla. Äitini valitsi sattumanvaraisesti jossain ravintolassa alkuruuaksi minestrone-keiton ja ihastui kovin. Keitto oli ihan erilainen kuin Suomessa 80-luvulla minestrone-keittona tarjottiin. Ei mitään spagetin pätkiä ja pussillinen pakastevihanneksia valjussa liemessä.

Äiti yritti sitten tarkasti huomioida mitä keitossa oli ja lienee löytänyt jostain keittokirjastaan myös vinkkejä ja valmisti sen sitten suurinpiirtein näin. Sitä oli meillä tarjolla kotona kun koolla oli iso porukka, jolle piti tarjota helppoa ruokaa. Tämä ruoka ei myös pahastu vaikka kaikki syöjät eivät olisi samaan aikaan ruokapöydän ääressä. Aivan oivallista talkooruokaa siis. Edullistakin vielä, puhumattakaan terveellisyydestä.

MINESTRONE A LA MARKE

noin 3 litraa keittoa

puolikas valkokaali suikaloituna
4-5 kypsää tomaattia
2 sipulia
muutama valkosipulinkynsi
joitakin varsisellerin varsia
6 perunaa
pari porkkanaa
tomaattimurskaa
puoli pussia pakasteherneitä
puoli pussia vihreitä papuja
pekonipaketti
(liemikuutio jos haluaa)

Kuullota ensin sipuleita öljyssä ja lisää sellerin palat sekä porkkanat. Jatka vielä kuullottamista. Lisää sitten kaali, tomaatit, tomaattimurska ja paloitellut perunat sekä sopivasti vettä. Äitini oli nopean toiminnan nainen ja lisäsi tässä vaiheessa pekonit paloiteltuna sellaisenaan keittoon. Minä tykkään paistaa ne erikseen pannulla rapeiksi ja lisätä vasta lopussa soppaan. Sillä tavoin niistä saa myös valuteltua ylimääräisen rasvan pois. Lisää lopuksi keittoon herneet ja pavut ja tarkista tarvitaanko suolaa.

Tarjotaan parmesan-juuston kanssa.

Meidän perheessä lisukkeena voisi olla Pekkarisen maanmainiota focacciaa. Sai oppinsa tämän leipomiseen eräältä italialaiselta rouvalta ja täytyy sanoa, että kyllä on mennyt oppi perille. Nam!

Papusoppaa

Ainakin minulla on jo pitkään ollut sellainen haave, että hankkisin valmistamieni ruokien laadukkaat ja terveelliset raaka-aineet tyylikkäällä korilla kotiin kantaen kauppahallista ja torilta. Käytännössä tämä ei kyllä ole montaa kertaa toteutunut, vaan arki sujuu näin: pysähdyn kotimatkalla tosi nälkäisenä pieneen lähikauppaamme ja ostan sieltä perusmättöä, josta nopeasti saa arkiruokaa. Myönnän kyllä, että ravintosisältöä yritän miettiä jonkun verran, mutta kuitenkin tärkein kriteeri on se, että ruoan on oltava pöydässä nopeasti, vaivatta ja siten tietysti useimmiten vähän vähemmän eksklusiivisista raaka-aineista.

Tämä ei minua masenna, sillä näitä erilaisia haaveita tyylikkäästä elämästä on vuosien varrella ollut ja mennyt. Ennen kuin olin edes naimisissa haaveilin omakotitalosta, jossa olisi iso puutarha. Puutarhassa kasvaisi omenapuita ja syksyisin vaeltelisin onnellisena kaunis kori käsivarrella kukkamekko päälläni korjaamassa omenasatoani.

No nyt on sitten talo ja puutarha. Ja on ne omenapuutkin. Omenia on kymmenen vuoden aikana tullut niin vähän, että ei niiden keräämiseen ole kyllä koria tarvittu. Lisäksi tänä talvena jänikset ovat tehneet tuhojaan niin perusteellisesti, että hämmästyn jos noihin enää tulee lehtiäkään, omenoista nyt puhumattakaan. Toki siitä huolimatta olen ihan onnellisena vaellellut puutarhassani kuluneet verkkarit jalassa kauhistellen sitä rikkaruohojen määrää joka vuosi vuodelta tuntuu ottavan yliotteen kaikesta, missä edes vähän on jotain kasvualustaksi kelpaavaa.

Jostain kumman syystä olen tosi mieltynyt papuihin ruokana. Pyrin ylipäätänsä useampia kertoja viikossa syömään ja tarjoamaan perheelle kasvisruokaa. Usein on tarjolla kasvissosekeittoja tai kasviskastikkeita pastalle, mutta vakioresepteissä on myös kolme erilaista versiota linssi/papusopasta. Tosi helppoa ja nopeaa ja tarpeet löytyvät mistä tahansa kaupasta. Kerralla voi tehdä isonkin kattilallisen. Meillä myös nuoriso näitä ylistää.

Herkullisen näköiseksi tätä ei tarvitse kehua

TOMAATTI-LINSSIKEITTO
6 annosta

1 rkl voita
1 iso sipuli
2-3 valkosipulin kynttä
10 dl vettä
2 dl punaisia linssejä
1,5 kasvisliemikuutiota
1 tlk tomaattimurskaa
1 tlk valkoisia papuja (tomaattikastikkeessa)
1 prk creme fraiche (yrtti-tomaatti)

Sulata voi kattilassa ja kuullota sipulit. Lisää vesi ja kuumenna kiehuvaksi ja lisää sitten liemikuutiot ja lävikössä huuhdotut linssit. Keitä kannen alla miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia.

Lisää tomaattimurska ja pavut ja jatka hauduttamisa noin 25 minuuttia. Lisää creme fraiche ja tarkista maku.