Mansikat ja Margrethe

En oikein ole osannut päättää, onko se pelkästään keski-iän vai peräti jo vanhuuden merkki, että marjojen poimiminen ja siivoaminen on alkanut huolestuttavalla tavalla tuntua mukavalle, kevyelle ja suorastaan helpon vaivattomalle hommalle.

Muistan hyvin nuoruudestani lukuisia marjareissuja, joille veljeni ja minä tulimme mukaan pakotettuina. Se oli todella vastenmielistä ja sisälsi, jos mahdollista vieläkin vastenmielisemmän osuuden eli sen kerättyjen marjojen siivoamiseen osallistumisen.

Parina viime kesänä olemme Pekkarisen kanssa poimineet itse mansikat pakastimeen. Sankollinen on poimittu niin helposti ja nopeasti, että tuskin olen ehtinyt edes tajuta meidän olevan mansikkapellolla. Eilen hain kaupasta valmiiksi poimittuja naapurikunnan mansikoita 10 kiloa. Olivat niin edullisia tarjouksessa, että itse poimimisessa ei oikeastaan olisi ollut mitään järkeä.

Vilkuilin niitä tuossa pöydällä ja mietin niiden perkaamista. Tuntui vähän isolle urakalle yksin. Otin sitten kuitenkin tyhjän kulhon ja ajattelin, että aloittelisin yksin. Pian tarvitsin jo toisen kulhon ja kolmannenkin ja 10 kiloa mansikoita oli siivottu lähes silmänräpäyksessä, ihan yksin. Ei ollut kyllä kummoinen homma.

Marjoja siiivotessani katselin noita isoja muovikulhojani. Itse asiassa kulhot ovat melamiinia ja hollantilaisen Rosti Mepalin valmistamia. Malli on jo 50-luvun puolesta välistä ja suunitteltu Ruotsin kuningasperheeseen kuuluneen Sigvard Bernadotten suunnittelutoimistossa. Kulhomalli sai nimensä Margrethe Tanskan silloisen prinsessan nykyisen kuningattaren mukaan. Aikamoinen kulhoklassikko siis ja edelleen tuotannossa kaikissa sateenkaaren väreissä. Minun punainen kulhoni on kyllä vanhempaa tuotantoa ja peräisin kirpputorilta, mutta valkeat olen ostanut ihan uusien tavaroiden kaupasta.

Jotenkin on mukava, että tuollaisella täysin arkisella esineelläkin on tunnettu historia taustallaan. Noita arkiesineitä kuitenkin tulee katseltua tässä arkisessa myllytyksessä kaikista useimmin.

Mansikoita on tietysti tarkoitus nyt syödä mahdollisimman paljon tuoreena. Kesän mahdollisesti ainoan mansikkakakun pyöräytin myös.

En tosiaankaan ole mikään kakkumestari, mutta ihan hyvän makuinen tästä tuli. Ja kerrankin oli resepti kakkupohjalle, joka ei lässähtänyt paistamisen jälkeen.

Mutta tätä omituisten yhdistelmien salaattia odotin kaikista eniten. Muikea makuyhdistelmä minun hermoilleni. Muu perhe tätä kyllä kiltisti syö, muttei koskaan pyydä lisää. Ohjeen olen  vuosia sitten leikellyt jonkin kaupan reseptilehtisestä.

JUUSTOINEN MANSIKKASALAATTI

4 annosta

vihreää salaattia ja rucolaa
150 g sinihomejuustoa
2,5 dl mansikoita
verkkomelonia
ruohosipulia
saksanpähkinöitä

kastike:
1 rkl valkoviinietikkaa
3 rkl öljyä
ripaus suolaa
2 tl hunajaa
1 tl tulista chilitahnaa (esim. sambal oelek)

Levittele laakeaan kulhoon salaatit. Asettele päälle homejuustopalaset tai -murut, mansikkaviipaleet ja kuutioitu meloni. Sirottele päälle ruohosipuli ja pähkinöitä. Sekoita kastike ja valuta päälle.

Aika pienet määrät tuossa ohjeessa, minä laitan kaikkea reilusti enemmän. Homejuusto olisi varmasti esteettisempi tankoina tai lohkoina kuin murusina, joita itse käytän. Minä vaan tykkään siitä, että juustoa tulee joka haarukallliseen.

Majakka

Meidän perheemme perinteisiin kuuluu, että jokaisella Sulkavalla vietetyllä lomalla kulutetaan muutama tunti aikaa myös Savonlinnassa. Niihin tunteihin sisällytetään aina lounas ravintola Majakassa. Vaikka paikka kuuluu S-ketjuun, niin silti se on onnistunut jossain määrin säilyttämään omaleimaisuutensa.

Yleensä ainakin joku seurueestamme syö Majakan perinteisen paistetut muikut ja muussi-annoksen. Tällä kertaa laskimme, että pojan annoksessa oli peräti 26 muikkua. Eivätkä tosiaan olleet mitään neulamuikkuja.

Itse päädyin tällä kertaa annokseen, jonka nimi oli Maalaissalaatti härän rinnalla ja pekonilla. Pidän kovasti ruokaisista salaateista, mutta talvisaikaan annoksista on vihannesten mauttomuuden vuoksi vaikea saada mitään kovin suuria elämyksiä helposti aikaiseksi. Tällä kertaa olivat onnistuneet mielestäni vallan mainiosti. Salaatti oli niin hyvä, että päätin yrittää parhaani mukaan jäljitellä sitä lauantai-illan iltapalassamme.

MAALAISSALAATTI

rasia tuoretta pinaattia
jäävuorisalaattia
maustekurkkua
kuorittu porkkana
kirsikkatomaatteja
punasipuli (valmiiksi marinoitu tai marinoi itse)
lehtipihvi
pekonia

Puolita kirsikkatomaatit ja ripottele pinnalle vähän jotain yrttiä, kevyesti suolaa ja ehkä vähän sokeria ja öljyäkin. Paahda sitten uunissa pellillä 150 asteessa noin kolme varttia. Paista sillä aikaa lehtipihvi ja mausta se pippurilla ja suolalla. Paista myös pekoniviipaleet rapeiksi. Viipaloi maustekurkku ja höylää porkkanasta pitkittäissuunnassa ohuita, pitkiä lastuja.

Leikkaa sipuli renkaiksi ja käytä ne parin minuutin ajan kiehuvassa vedessä, jossa on runsaasti balsamicoa ja vähän suolaa ja sokeria. Tai käytä valmiiksi marinoitua punasipulia, jos sellaista kotoa löytyy.

Kasaa salaatti laakeaan vatiin. Pohjalle pinaatin lehdet ja salaatti ja sitten muut ainekset. Päällimmäiseksi viipaloitu pihvi ja pekonin suikaleet. Valuta päälle vähän oliiviöljyä.

Tarjosin tämän aiolin kanssa, sillä kastiketta tässä salaatissa on itsessään aika vähän. Ainoastaan sipulin marinointiin käytetty balsamico ja päälle valutettu öljy.

Hyvä ystäväni antoi vinkin tuosta tomaattien uunikuivattamisesta. Olen sen jälkeen parikin kertaa paahtanut salaatteihin tulevat kirsikkatomaatit hänen ohjeellaan. Täytyy sanoa, että kohentaa talvisen tomaatin makua huomattavasti. Tämän olivat myös Majakassa huomanneet, sillä heidänkin versiossaan tomaatit olivat uunissa paahdettuja.

Cobbin salaatti

Milleniumia silloin joskus historiassa vietimme meidän entisessä kodissamme kahden ystäväperheen kanssa. Lapset olivat pieniä, meilläkin 2- ja 3-vuotiaita, joten meno oli aikalailla toisenlainen.

Olin silloin syksyllä onnistunut hankkimaan jostain kirjakaupan alelaarista amerikkalaisen ruuan keittokirjan ja teemaksi valikoitui sitten juhlapöydässä Amerikka.

Kotiäitinä aikaa ruokien vääntämiseen oli. Muistan, että tarjolla oli ainakin Chicago Deep Dish Pizzaa, johon itse keitin myös tomaattikastikkeen sekä Cobbin salaattia ja New York Cheese Cakea. Muutakin varmasti oli, koska mieleen on jäänyt, että ruokaa oli PALJON ja sen laittamiseen käytin karkeasti pari päivää.

Noista ruokalajeista elämään on vahvimmin jäänyt tuo Cobbin salaatti. Sitä meillä tehdään monina hetkinä, kun halutaan vähän juhlistaa eloa. Usein vappuna ja uutena vuotena ainakin. Raaka-aineiden joukossa on monta supersuosikkia: pekoni, avokado ja homejuusto.

Tähän kuvaan päätyi salaatti vapun 2005 pöydästä. Kylläpä tuo aika vierii.

Itse teen salaattia aina tuplamäärän ja siihenkin vähän liioittelen noiden hyvien ainesten osuutta.

Cobb salad

1 kerä jäävuorisalaattia

1 tomaatti kuutioina

1 broilerin rintaleike paistettuna ja kuutioituna

4 viipaletta paistettua pekonia murusina

1 avokado kuutioina

1 kovaksi keitetty muna kuutioina

75 g sinihomejuustoa murusina

kastike:

1 murskattu valkosipulinkynsi

1 tl suolaa

0,5 tl mustapippuria

2 tl sinappia

1 tl sokeria

0,75 dl punaviinietikkaa

1,5 dl oliiviöljyä

Huuhdo ja kuivaa salaatti. Revi salaatinlehdet pieneksi ja asettele laakeaan kulhoon. Asettele tomaatti, broileri, pekoni, avokado, muna ja homejuusto sektoreiksi salaatin päälle. Sekoita murskattu valkosipuli, suola ja pippuri kulhossa. Lisää joukkoon sinappi, sokeri ja punaviinietikka. Vatkaa sitten öljy muiden aineiden joukkoon. Tarjoa kastike salaatin kera, mutta älä kaada sitä valmiiksi salaatin päälle.