Luonnon voimaa Nukarissa

Heinäkuun alussa, kun eräälle sunnuntaille sattui valtakunnallinen avoimet puutarhat-tapahtuma, ehti jo tulla pikkuisen paha mieli. Netissä haahuillesani satuin huomaamaan, että juuri tuona päivänä olisi Nukarissa päässyt klaukkalalaisen Kukkahuone Linnean omistajan kotipihaa katselemaan, mutta meillä oli päivälle jo tiedossa kaikennäköistä muuta ohjelmaa. Kuvissa kiinnitti huomioni ensimmäisenä satumaisen kaunis huvimaja pihalla.

Onneksi satuin purkamaan pahaa mieltäni virtuaalisesti oikeassa paikassa, sillä kuulin pian, että elokuussa samassa paikassa järjestettäisiin Luonnon voimaa-kukkaworkshop. Sormet vapisten kirjoitin kauppaan viestiä, josko kurssille vielä löytyisi yksi vapaa paikka. Yhtä lailla sormet vapisten, mutta intoa ja odotuksia täynnä lähdin tänä aamuna ajelemaan Nurmijärvelle. Kukkiahan ei ole juuri tullut suunnitelmallisesti sidottua sitten toukokuisten sidonnan näyttöjen.

Onnen tunne on juuri nyt mahtava, sillä paikka ylitti kauneudessaan kaikki odotukseni ja kukatkin taipuivat käsissäni sellaiseksi kimpuksi ja asetelmaksi, mitä halusinkin. Vanhan maatilan navettaan remontoidut todella upeat työtilat ja pellon laidalla ylpeänä seisova yksinkertaisesti täydellinen huvimaja, hauska ja ammattitaitoisen rento opettaja, joka myös samalla on erinomainen kokki, mahtava ruoka ja kaunis kakkubuffet, täydellinen sää ja mukavat kurssikaverit. Kaiken tämän taltioi hurmaava, kukkamekkoinen valokuvaaja Maria Kalmi, joten jossain vaiheessa pääsen katselemaan myös oikeasti hienoja kuvia päivän kulusta. Tästä voisi sanoa, että johan oli SUNNUNTAI.

Ihan pientä inspiraatiota Ulriksdalista

Neljä päivää aikaa ja niin paljon nähtävää. Koska arkena olen tehnyt pitkiä työpäiviä kukkakaupassa, on viikonlopun vapaista otettava kaikki tarkasti irti. Sattuipa vielä niin ihanasti, että miesväki kotoa tuli moikkaamaan minua pääsiäiseksi, ja sain siis rakasta seuraa pyhiksi.

Käyntikohteita piti pähkäillä hetki, sillä kaikki "ilmeiset" kohteet tässä Tukholman keskustassa on jo ainakin kertaalleen käyty kaikkien niiden kymmenien risteilyjen yhteydessä, joita tänne vuosien varrella on tehty. Pekkarisella oli joka tapauksessa pieni hinku jonnekin vähän pidemmälle, ja minulla oli pyörinyt mielessä jo pidempään Ulriksdalin linnan alueella sijaitseva puutarhamyymälä, joten nopealla päätöksellä etsimme reitin Ulriksdaliin. Itse asiassa tänne ehtisi ihan kivasti päiväristeilylläkin, sillä Ulriksdalin alue sijaitsee kätevästi samalla puolen kaupunkia kuin Siljan terminaali.

Lopulta kävi niin, että pyörähdin Ulriksdalissa peräti kaksi kertaa pääsiäisen pyhinä, sillä ensimmäisen kerran poikien kanssa unohtui kamera kotiin Östermalmille. Pahempi juttu, joka oli pakko korjata. Niinpä yksinäisenä pääsiäismaanantaina palasin kulmille, tällä kertaa kameran kanssa.

Ulriksdalista löytyi muutakin pääsiäiskivaa, mutta siitä taidan tehdä erillisen postauksen. Nyt seuraa ihan laiton määrä kuvia ilman sen kummempia selityksiä, sillä paikka oli ainakin minulle niin inspiroiva, että henkeä tuli pidäteltyä useampaan otteeseen.

Talvisäilöstä kaivettua

Tämän talven oppi on ollut se, että kun lähtee vanhahkona aikuisena opiskelemaan itselleen jotain aivan uutta ja vielä käsityöammattia, onnistuminen ei ole ensimmäinen asia, jota kannattaa odottaa. Itse olen huomannut, että karkeasti kymmenestä yrityskerrasta yhdeksän päätyy jonkun sortin epäonnistumiseen. Olet joko yksinkertaisesti huono, ihan liian hidas, epävarma, tumpelo tai epäonnistut jotenkin muuten. Kaikki tällainen opettaa kyllä nöyrtymään jos mikä. Ja ne onnistumisen hetket arvatenkin maistuvat erityisen makeille.

Tämän viikon onnistumiset koettiin kuitenkin omilla huudeilla. Autotallista tuli kaiveltua monta menestyksekkäästi talven selättänyttä kasvia ja pihaltakin löytyi yllätys. Ai että, kyllä se kevät on!

Mikä lie sitruspuu. Milloin ihmeessä nuo viime kesän hedelmät oikein tippuvat?

Ensimmäinen onnistuminen myös oliivipuun talvehdittamisessa.

Viikunat pukkaavat versoa ja jopa hedelmää.

Pelargonioiden lukumäärää ei viitsi enää edes laskea.

Jouluruusu, jonka viime keväänä luulin kukkapenkistä hävinneen, kun ei lehden lehteä, eikä kukan kukkaa näkynyt.