Eikö lie suurimmalla osalla keskiluokkaisista ja keski-ikäisistä
kanssakulkijoistani päässänsä lokeroituna kaikenlaisia potentiaalisia
käyntikohteita pitkäksi listaksi asti erilaisiin kategorioihin. Esimerkiksi näin kun minulla: olisipa
siellä ihan kiva käydä, tuolla olisi aivan ihana käydä ja täällä jos kävisin,
niin varmasti se muuttaisi elämässäni jotain.
Ruotsalaisen
taiteilijan Carl Larssonin koti Taalainmaan Sundbornissa oli ajatuksissani
huojunut siellä jossain kahden viimeisen kategorian välillä varmaan koko
aikuisen ikäni. Ei sillä, muistan hänen idyllisiä kuviaan jo lapsuudesta, äitinikin
kovasti fanitti ruotsalaista elämäntapaa ja estetiikkaa. Jopa siinä määrin,
että äidin jo ollessa todella huonossa kunnossa, joskin lopullista syöpädiagnoosia ei
silloin tainnut vielä olla, halusi hän tehdä vielä kesäisen automatkan
Sundborniin isäni kanssa. Viimeiseksi ulkomaan matkaksihan se sitten hänellä
jäi.
Kun
kesällä 23 Kisuprinsessan kanssa ihastuttiin niin kovasti kahdestaan tehtyyn
automatkaan Virossa, niin eipä ollut kahta sanaa, etteikö tänäkin kesänä
autolla johonkin kahdestaan lähdettäisi. Ihan yhtä helpolla ei tällä kertaa
reissun aineksia saatu kasaan. Matkan suuntaa ja reittiä arvottiin pitkään ja
autollakin oli oma sanasensa sanottavana siihen soppaan. Valmista tuli
kuitenkin lopulta ja autopaikat laivaan oli varattu juhannuksen alusviikolle.
Päämääränä olisi Taalainmaa ja kohokohtana Sundbornissa Lilla Hyttnäs-kotimuseo
heti ensimmäisenä, ja sen jälkeen kiertäisimme vielä hartaudella Siljan-järven (Falun, Tällberg, Rättvik, Nittsjö, Nusnäs, Mora, Orsa, Leksand, Borlänge, Siljansnäs nyt ainakin muistuu mieleeni reitin varrelta).
Kyseiseen
museoon pääsee vain ennakkoon ostetuilla opastetuilla kierroksilla, sillä se on
edelleen Larssonin suvun ahkerassa käytössä vapaa-ajan paikkana, eli samalla
myös yksityiskoti. Siitä syystä siellä ei saa sisätiloissa kuvata ja sehän on
kyllä iso harmi. En usko, että niin inspiroivassa kodissa olen koskaan käynyt.
Kodin sisustus on säilynyt lähes soppakulholleen samanlaisena kuin se Larssonin
ikonisissa maalauksissa on ikuistettuna.
Ennakoin
jo etukäteen, ettemme välttämättä ehtisi kyseisen päivän kummallekaan
englanniksi opastetulle kierrokselle, joten laitoin sinne sähköpostia ja
kysyin, voimmeko vaihtaa liput toiselle päivälle, jos niin käy. Sepä kannatti,
sillä meille järjestettiin vielä kyseiselle päivälle ylimääräinen
yksityiskierros englanniksi. Itkuhan siinä tuli, kun tuon maagisen kodin ovesta
sisään astuttiin.
Taalainmaasta
taisi muutenkin tulla meille molemmille tällä reissulla suuri rakkaus. Maisemat
olivat hengästyttävän kauniita oikeastaan kaikkialla. Ruotsalaisten tyylisilmä
ei taida pettää koskaan? Kierrettiin teitä, isoja ja pieniä, tuhannen
kilometriä kaikkiaan. Niin monta viehättävää kylää, paikkaa, kokemusta ja nähtävyyttä,
että jälkeenpäin melkein hengästyttää. Viimeinen yö ennen kotiin lähtöä
yövyttiin vielä selkeästi etelämpänä Mariefredissä, jotta pääsimme tutustumaan vielä yhteen
tyyli-ikoniini, Gripsholmin linnaan. Kun vielä tuo Mariefredin pieni
kaupunkikin oli kerrassaan kaunis ja hurmaava, voin vain todeta, että kaikki
toiveeni täyttyivät ja vielä vähän enemmänkin.
|
Sisäänkäynti Lilla Hyttnäsiin, siinähän ne itkuhanat sitten aukesi |
|
Ruotsin radion toimipiste idyllisissä jokimaisemissa Falunissa |
|
Kesäkuun viikot ennen juhannusta ovat ihan lemppariaikani matkustaa oikeastaan mihinkä vaan. Niin Taalainmaallakin, kesä oli kukkeimmillaan ihan joka paikassa, mutta missään ei ollut vielä ketään |
|
Ensimmäisen yön majapaikka vaaran laella Tällbergissä lunasti paljon enemmänkin kuin lupauksensa |
|
Eipä meinanneet meikämatkalaisen molemmat jalat pysyä maassa sitten millään tällä reissulla |
|
Toisena yönä Orsa Station B&B ja sen ihana aamiaishuone |
|
Rättvikin pitkässä laiturissa riitti kävelemistä, vaan päähän asti päästiin. Tottahan toki kastoin siellä varpaat jääkylmään Siljan-järveen |
|
Tienviitassa luki Nittsjö ja aikaahan meillä oli. Sillä sekunnilla silmieni edessä vilisivät kaikki ne uudet ja vanhat keramiikkaihanuudet, joita olin vuosien varrella ruotsalaisissa lehdissä bongaillut, Sinne siis, en olisi ikinä uskonut, että tämäkin unelma joskus toteutuu. |
|
Gripsholmin linna Mariefredin satamasta käsin kuvattuna |
|
Linnan orangerie, joka oli edelleen kasvihuonekäytössä linnan kasvi-ja kukkatarpeita palvellen |
|
Kustavilaisuutta lähdin Gripsholmiin katsomaan ja kustavilaisuutta siellä näin |
|
Linnan teatteri mykisti meidät molemmat täysin, kun istuimme tyhjässä salissa kahdestaan tuon valtavan 1700-luvulta peräisin olevan näyttämön edessä |
|
Mariefredin idyllisen pikkukaupungin tunnelmia varhaisen keskiviikkoaamun rauhassa |
|
Paikalliset Kling och Klang pitänevät majaansa täällä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, kuuntelen mielelläni, mitä mielessäsi liikkuu;-)