sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Taidetta koko rahan edestä

Follow my blog with Bloglovin

Loppukesästä vähän uudelleenjärjestelin olohuonetta erinäisten uusien hankintojen takia. Mielessäni olin ajan mittaan ehtinyt jo vannoa, että en koskaan hankkisi supersuosittua Harri Koskisen Block-lamppua, mutta tässäkään päätöksessäni en sitten onnistunut pysymään.

Kaiken möbleeraamisen jälkeen kävi niin, että alkoi mieleni tekemään vimmatusti myös uutta taulua. Mielessäni visioin tuohon Block-lampun yläpuolelle abstraktin ison öljymaalauksen. Sellaisen kyllä löysinkin, mutta rahapussi ei antanut periksi sille taidehankinnalle.

Vaan kuinkas sitten kävikään? Järvenpään Fidalla lauantaisella reissullani, selasin huvikseni läpi taulukasat kirpparin perällä. Huomioni kiinnittyi kasan suurimpaan tauluun, joka tarkemmin tutkittuani osoittautuikin julisteen sijasta guassiksi tai akvarelliksi tai joksikin vastaavaksi ja taitelijan nimeä googlatessani alkuperältään ruotsalaiseksi.

Kyseisen taiteilijan maalauksia on myyty muun muassa Bukowskilla. Kyse ei ole Ruotsin vastineesta Albert Edelfeltille, mutta ei se nyt ihan markkinataidettakaan ole. Laadukkaasti kehystetty, vain lasi oli päältä likainen. Maksoin kiltisti taulusta pyydetyt seitsemän euroa ja kiikutin sen kiiresti kotiin. Paikkahan sille olikin jo valmiina. Niin vaihtui öljymaalaus toisenlaiseen työhön, mutta omistaja on silti iloinen.

Ja kun nyt sattui olemaan vähän isompi maalaus, Pekkarinenkin erehtyi huomaamaan sen. Mikäs taulu tuo on, kuului varsin pian. Selitystä tässä vielä kehittelen.



maanantai 3. marraskuuta 2014

Masa-hiiri

Useimmista meillä varmaan on niitä kuuluisia luurankoja kaapeissaan. Tulipahan vaan mieleeni, kun viikonloppuna järjestelin vaatekaappiani ja kirjaimellisesti sieltä kaapin pohjalta, ihan perimmäisenä, löytyi tämä järkyttävä todiste menneisyydestä.

Totta se on, myönnän! Nuorena, aika paljon nuorempana, olin korviani myöten rakastunut Matti Nykäseen. Tarvitseeko minun enää edes muuta sanoa? Kaivelkaahan omia kaappejanne, eiköhän sieltä jotain löydy teiltäkin.

Tämmöstä matskua olin duunaillut kokonaisen vihkon täyteen. Kylläpä siinä ilta toisensa jälkeen vierähtikin.

lauantai 1. marraskuuta 2014

Halloween Kellokosken tapaan

Olen kerran aikaisemminkin kirjoittanut Kellokoskella sijaitsevasta viehättävästä Kinuskilla-kahvilasta ja sen muhkeista kakuista. Kinuskillassa on tarjolla lauantai- ja sunnuntaiaamuisin myös brunssia.



IMG_5523 IMG_5519
Koska jäimme Kisuprinsessan kanssa viikonlopuksi kahdestaan kotiin perheen miesväen lähdettyä Porkkalanniemelle merelle, päätimme aloittaa pyhäinpäivän aamumme muhkealla brunssilla Kinuskillassa. Enpä hoksannut laskea, kuinka monta mustikkapannukakkua vaahterasiirapilla tuli ahmittua, mutta maistuvia olivat. 
IMG_5513 IMG_5517 IMG_5515 IMG_5518

Brunssiaamut ovat niin suosittuja, että pöytävaraus on syytä tehdä. Samaisesta suosiosta johtuen kuvia oli vähän vaikea ottaa, sillä en halunnut häiritä pyhäaamusta nauttivia seurueita kuvaamisellani. Paikka on erityisen sopiva koko perheen aamiaisia ajatellen, sillä siellä ei tarjoilla alkoholia.
IMG_5522
Vatsa pullollaan pyörähdin jälleen kerran tunnelmoimassa rähjäisellä ruukkialueella kahvilan takana. Edelleen olen sitä mieltä, että tässä olisi alueena aineksia vaikka mihin.

IMG_5531 IMG_5533 IMG_5535 IMG_5539 IMG_5536 IMG_5541 IMG_5529

Sen minä sanon, että jos mahdoton olisi mahdollista, eikä aikuisella äiti-ihmisellä tarvitsisi olla melkolailla koko ajan jalat ainakin lähellä maanpintaa, niin tässä alla olevan kuvan rakennuksessa näkisitte minut toteuttamassa suloista haavettani olla puoliboheemi antiikki- ja kukkakauppias. Kun ensimmäinen kevätpäivä koittaisi, minä avaisin kauppani pariovet selälleen ja kantaisin romuni ja kukkani pihalle ja hymyilisin kaikille. Tervetuloa!

IMG_5543