tiistai 29. elokuuta 2017

Pellon poikki, Englanti osa 3/4

En varsinaisesti ole mikään mietelausenainen. Vuosien varrella kuitenkin silloin tällöin on vastaan tullut sellaisia paikkoja, joista ei ole meinannut millään päästä yli ja eteenpäin. Ja silloin, on mieleen jostain putkahtanut joku jonkun viisaamman hieno ajatus ja siitä on muokkautunut omaan käyttöön sopiva.

Yksi näistä ajatuksista on ja pysyy. Uskon nimittäin ihan oikeasti, että kukaan ihminen ei ilmesty elämäämme sattumalta. Olipa kyseessä sitten muutaman sekunnin kohtaaminen tai koko elämän kestävä tuttavuus, jokaisella kohtaamisella on minusta joku tarkoitus.

Pakko kyllä sanoa, että vielä minulle ei ole alkuunkaan auennut, miksi ihan tavallisen Tahvanaisen tytön Savosta, lontoolaisen multimiljönäärin, Lontoossa työskentelevän italialaisen puutarhurin ja derbyshireläisen keskiaikaisten linnan ovien valmistamiseen erikoistuneen puusepän tiet kohtasivat hetkeksi. Suurella todennäköisyydellä siitä ei selkoa minulle koskaan tulekaan, mutta joku syy siihen silti oli.

Niinkuin aina muulloinkin, ihmiset ja kohtaamiset olivat minulle se ehdottomasti tärkein asia tällä matkalla. Hyvänä kakkosena tulivatkin sitten erilaiset miljööt. En ole ikinä ollut mikään eräihminen. Eniten minua ovat aina puhutelleet ympäristöt, joissa jollain tapaa näkyy ihminen, ihmisen toiminta ja kädenjälki. Rakastan yhtälailla täysin urbaania kaupunkiympäristöä kuin ihmisen hoitamaa luonnonmukaisempaa maisemaakin: kaikenlaisia puutarhoja ja puistoja. Ja niitähän meidän matkallamme riitti.

Yksi ihanista päivistä vietettiin Lontoossa, Thamesin rannoille levittäytyvän Richmondin alueella ja Petersham Nursery-nimisessä puutarhamyymälässä, jossa kasvien lisäksi myytiin myös kaikenlaista muuta puutarhaan ja sisustukseen sopivaa houkuttelevaa, mutta kallista. Lisäksi tiloissa toimii ravintola ja kahvila, jotka käsittääkseni ovat hyvinkin tasokkaan ruokapaikan maineessa. Petershamiin kävelyreitti kulki hauskasti pellon läpi. Samaisella pellolla "lehmät" varsin tyytyväisinä ja hyvinvoivan näköisinä mussuttivat omia aterioitaan meistä kävelijöistä piittaamatta.




IMG_4323 IMG_4383 IMG_4328 IMG_4380 IMG_4384 IMG_4360 IMG_4351 IMG_4348 IMG_4341 IMG_4354 IMG_4338 IMG_4340 IMG_4358 IMG_4369

lauantai 26. elokuuta 2017

Onnellisina Oxfordshiressä, Englanti osa 2/4

Kun lähdimme matkaan Maaritin kanssa, emme tunteneet toisiamme kovinkaan hyvin. Vaan oih, kuinka meillä kävikään tuuri. Samankaltaiset elämäntavat ja kiinnostuksen kohteet helpottivat tiivistä yhdessäoloa huomattavasti. Molemmat olemme AIKAISIA aamuihmisiä, tykkäämme kävellä PALJON, olemme kaikkiruokaisia, rakastamme kirpputoreja, olemme suhtkoht sukkelia kaikissa toimissamme, huumorintajumme on samankaltainen ja luonnollisesti meitä yhdistää myös kiinnostus kaikenlaisiin kasveihin. Ja voih, kuinka meillä oli hauskaa. Välillä nauroimme niin, että lihakset kramppasivat.

Niinpä me kävelimme ja kävelimme. Väitän, ettei matkaamme mahtunut yhtään päivää, jolloin kävelykilometrit olisivat jääneet alle 10. Maaseutukyliä Oxfordshiressä koluttiin ristiin rastiin: Farnborough, Warmington, Banbury, Hanwell, Cropredy. Oxfordin kaupungissa tallusteltiin yksi lauantaipäivä, ja piipahdettiinpa yhtenä iltana syömässä naapurikreivikunnankin puolella Stratford-upon-Avonissa.

Jos matkan varrelle sattui mainos mummojen tarjoilemasta teestä ja kakusta, sinne mentiin. Warmingtonissa pubissa saimme kunnian olla ensimmäiset etelä-afrikkalaisen baarimikon tapaamat suomalaiset, niin ikään ensimmäisiä suomalaisia arvelivat meidän olevan myös Farnborough Hallin museossa. Maisemat olivat suoraan kuin englantilaisista sarjoista, geokätköjä etsittiin ja niitä myös löydettiin, olutta, viiniä ja pubiruokaa maisteltiin.

Warmingtonin kylä ja ravintola The Falcon, jonka terassi oli ehdottomasti reissun upein IMG_4187 IMG_4191 IMG_4181 IMG_4198 oxfordshire2

Oxford & Oxford Botanic Garden, jonka lummelammikossa nähtiin reissun kauneimmat lumpeet

oxfordshire IMG_4097 IMG_4094 IMG_4061 IMG_4055 IMG_4036 IMG_4004 IMG_4035 IMG_4103

IMG_4119

IMG_4226 IMG_4116

Farnborough Village & Farnborough Hall, puun alla seisovat ihmiset antavat vähän käsitystä puun koosta

IMG_4148 IMG_4145 IMG_4158 IMG_4163 IMG_4146 oxfordshire1

Eräänä iltana illallisella linnan pöydässä oli tarjolla ruuan lisukkeena Piccalilliä. Emäntä ja isäntä kertoivat sen olevan varsin perinteikäs herkku, jota muistelivat syöneensä jo lapsuudessaan. Erehdyin mainitsemaan, että sanana se minusta luultavasti oli kaunein koskaan kuulemani englanninkielinen sana.
IMG_4621

Seuraavana päivänä emäntä toi meille molemmille purkilliset tuota mainiota pikkelsiä. Hän oli käynyt kaupasta varta vasten hakemassa meille kauniisti nimettyä herkkua kotiin vietäviksi.

torstai 24. elokuuta 2017

The cat is in the moon, Englanti osa 1/4

Koska uskon kosmiseen kostoon, on minun uskottava myös kosmiseen palkkioon. Kun viimeisenä iltana Lontoossa istuin puolen yön maissa makuuhuoneeni parvekkeella, en ollenkaan voinut ymmärtää mitä ja milloin olen tehnyt jotain oikein ansaitakseni tämän kokemuksen. Olen kokenut ja nähnyt asioita ja paikkoja, joihin en koskaan pelkkänä turistina olisi ajautunut.

Katselin öistä taivasta, jonka alla ja huminassa vietti maanantai-iltaansa 11 miljoonaa muuta ihmistä. Jotkut varmaan pahoja, mutta suurin osa hyviä, ystävällisiä ja anteliaita ja sellaisia oli minun kohdalleni tällä matkalla pelkästään sattunut.

Toivottavasti hyvä kiertää edelleen ja kaikki, mitä minulle on annettu palaa antajalleen jossain muodossa jonain päivänä.

Kaikki alkoi siitä kun huhtikuun lopulla meillä oli koulussa ammattienglannin opetusta, jota jo vuosia on käynyt pitämässä hollantilaissyntyinen Lontoossa kukka- ja puutarha-alan yritystä pitävä mies. Opettaja sattui kysäisemään, josko joku meistä olisi halukas kesällä tulemaan erään hänen asiakkaansa linnan puutarhaan tekemään töitä. Ennen kuin olin ehtinyt asiaa edes loppuun asti ajattelemaan, olin jo ilmoittanut kiinnostukseni. Muutaman viikon päästä minulle ja luokkakaverilleni Maaritille tuli kuin tulikin kutsu ja lentoliput elokuun alkupuolelle Englantiin. Meille olisi tarjolla majoitus linnan vanhoihin talleihin kunnostetuissa tiloissa.

Kun ensimmäisenä iltana saavuimme bussilla Oxfordshireen, kävi ilmi, että tallirakennuksen kaikki tilat olikin varattu linnan remonttiin osallistuville puusepille. Sateisena tiistai-iltana löysimme itsemme linnan tornin ylimmän kerroksen makuuhuoneesta. Kotimme olisi seuraavat pari viikkoa tornissa, jonka rakentaminen on alkanut jo vuonna 1497. Siellä me istuimme henkeämme haukkoen, ihmettelimme elämää ja yritimme ennakoida sitä, mitä edessä vielä olisi.

Tällaiseen pariin viikkoon mahtuu mieletön määrä paikkoja, kuvia ja kokemuksia. Luultavasti teen parista itselleni tärkeimmästä kohteesta erillisen postauksen, ja yritän tiivistää kokemuksia muutamaan postaukseen. Majapaikoistamme ja isäntäperheestämme en voi kertoa, enkä julkaista valitettavasti mitään.

IMG_4114 IMG_4130 IMG_4066 IMG_4177 IMG_4142 IMG_4309 IMG_4304 IMG_4374 IMG_4134 IMG_4399 yleiset IMG_4439 yleiset1 IMG_4118 IMG_4607