sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Vv-pakolainen

Minulle oli todella kehkeytymässä ongelma. Viime vuonna tähän aikaan olin löytänyt yllättäen itsestäni norjalaisen, kun Oslon matkamme sattui osumaan Norjan kansallispäivään ja
rakastuin tuohon juhlahumuun ihan täysillä. Silloin lupasin itselleni olla vastedes paikan päällä kyseisenä päivänä joka vuosi. Kansallispäivä lähestyi, eikä matka tietenkään tänä vuonna onnistunut.

Tähän saumaan sattuivat soittamaan ystävämme Maja ja Timotej, jotka pyysivät meitä kyläilemään kesäpaikalleen Hangossa. No sehän sattui, Norjan kansallispäivän vietto tulisi tällä tapaa kunnialla hoidettua tänä vuonna, sillä Timotej sattuu olemaan puoliksi norjalainen. Virallinen kansallispäivä osui vasta vierailua seuraavalle päivälle, mutta riittävän lähelle, niin että pystyin toteamaan itselleni pitäneeni lupauksistani kiinni.

IMG_8303

Kun vielä vierailupäivälle sattui kansainvälinen ravintolapäivä ja Maja taas on maailman kolmanneksi paras kokki, ei voinut muuta kuin kiittää kutsusta ja ottaa se onnellisena vastaan.

Maja todisti jälleen tolkuttoman hyviä savustettuja katkarapuja tarjoillessaan, että ellen kokisi tässä kokkikisassa velvollisuudekseni vetää kotiin päin ja rankata äitivainaan ja pikkuveljen ykkös- ja kakkossijoille, hänet löytäisi vaivatta kilpailun kärkisijoilta.

Hanko näytti meille parhaat puolensa aurinkoisena ja kesän sesonkiin hiljalleen heräilevänä idyllisenä pikkukaupunkina, josta olisin helposti löytänyt montakin kaunista paikkaa, johon pesäni pystyttää.

IMG_8286 IMG_8279

Tunnelmallisessa kevätyössä Fagervikin kautta kotiin ajellessamme oli mahdottoman hyvä mieli. Kiitokset ystäville hienosta lauantaipäivästä. Tarjoilut ja seura olivat kyllä ihan huikeita.

IMG_8264 mamin blogi mamin blogi1 mamin blogi2

Bonuskuvassa Moppe poikansa ja toisen vaimonsa kanssa. Kun me olimme Hangossa, Moppe oli kutsuttu viettämään lauantaipäivää Fagervikissä perheensä parissa.

IMG_8261

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Niskapään majakka

Tavanomainen tarina siitä, kuinka eniten saat silloin kun vähiten osaat odottaa, piti paikkansa tälläkin reissulla. Osasin kyllä odottaa, että yösijamme vanhassa majakassa Kattegatin salmen rannalla on varmasti kiva ja kauniisti sisustettu, kuvien perusteellahan sen itse valitsin. Mutta se, että se oli niin tunnelmallinen ja isäntä niin ystävällinen ja avulias, aamiainen aivan loistava, sekä ympäristö mukaanlukien läheinen Gillelejen kylä niin söpö, sitä en osannut odottaa.

 
paperitahti5

Gilleleje on noin 6400 asukkaan vanha kalastajakylä. Se on Sjellannin pohjoisin piste ja siellä on saaren tärkein kalasatama. On helppo uskoa, että kylä kuhisee kesällä lomalaisia, sillä hienot hiekkarannat ja tunnelmalliset ravintolat eivät ole voineet jäädä muiltakaan huomaamatta. Tänne haluaisin tulla vielä joskus uudestaan, seurata kalastaja-alusten paluuta mereltä, viettää päivän paahteisella rannalla ja syödä illallista jossain sataman lukuisista kalaravintoloista.

paperitahti6 IMG_8099 IMG_8006

Sijaintinsa puolesta Gilleleje palveli meitä kaikinpuolin täydellisesti. Halusin ajaa Kööpenhaminaan vievää upeata rantatietä ja käydä siinä matkan varrella Louisianan taidemuseossa. Molemmat toiveeni oli tästä käsin helppo toteuttaa.

Kööpenhaminakin olisi ollut nopeasti saavutettavissa, sillä sinne on täältä matkaa rantatietä pitkin noin 50 kilometriä. Suurkaupungin hulinaa emme kuitenkaan halunneet tähän lomaan sotkea, joten suurin osa ajasta täälläkin puolella saarta kulutettiin meren rannoilla kuljeskellen.

Vanha majakka, jossa yövyimme on Nakkehovedin itäinen majakka.  Majakan vanhimmat osat ovat peräisin peräti 1770-luvulta, mutta se osa, jossa me yövyimme on rakennettu 1850-luvulla.

IMG_8119 IMG_8034

Läntinen majakka sijaitsee samalla rannalla, noin puolen kilometrin päässä tästä. Siinä pidetään vielä tunnelman vuoksi pimeällä valoa päällä, mutta molemman majakan alkuperäinen käyttötarve on hävinnyt jo aikoja sitten erilaisten satelliitteja hyödyntävien navigointijärjestelmien myötä. Majakoiden sijainti korkealla rantatöyräällä takaa upeat merimaisemat niiden pihoilta. Läheltä laskeutuu portaat kivirannalle, jossa olisi ollut laiturikin. Ikuisesti aloittelevan avantouimarin rohkeus ei vaan riittänyt...

IMG_8118 IMG_8113 IMG_8108 IMG_8043

Bonuskuvassa uskollinen hepomme Gillelejen satamassa, jossa oli löytynyt kauppareissumme aikana mukavaa seuraa ympärille pöllähtäneistä kymmenistä toinen toistaan upeammista museoautoista. Häntä takarenkaiden välissä sitten luikahdimme siitä noloina takavasempaan runsaslukuisen yleisön ympäröimänä.

IMG_7993

tiistai 5. toukokuuta 2015

Klinttiä toisen perään

Møns Klint on se ranta, joka sai minut kiihkeästi haaveilemaanTanskan matkasta. Kävimme joskus vuosia sitten siellä kesälomareissulla lasten kanssa. Jyrkänteen laidalta laskeutuvien 492 portaan puolivälissä pikkuhiljaa puiden latvojen lomasta paljastuva huikea maisema teki vaikutuksen minuun silloin ja niin se teki yhä edelleen. Että näyttääkin ihminen mitättömälle moisen luonnonmuodostelman äärellä.

IMG_7784.

paperitahti3

Ranta on kivinen. Kivet ovat kauniisti pyöreäksi hioutuneita ja niiden päällä käveleminen saa aikaan hauskan äänen. Ne ovat niin täydellisiä ja ihanan tuntuisia pidellä kädessä, että mukaan olisin vaivatta kerännyt kassillisen jos toisenkin kotiin viemiseksi, elleivät samaiset 492 rappua ylöspäin olisi ennakoineet melkoista puuskutusta jo ihan ilman ylimääräistä kiviriippaakin. Täytyi siis tälläkin kertaa tyytyä vain muutamaan erityisen kauniiseen yksilöön jokaisen taskun pohjalla.

paperitahti4

Pariin otteeseen kiinnitimme teiden varsilla huomiomme opasteisiin paikkaan nimeltä Stevn Klint. Kun nyt kerran olimme klinttilinjalle lähteneet, päätimme sitten käydä katsastamassa tämänkin, vaikkei kohde ollutkaan suunnitelmissamme, eikä meille etukäteen mitenkään tuttu. Paikka on päässyt peräti Unescon maailmanperintölistalle: alueen kalkkikiviesiintymä lienee yksi maailman suurimmista.

IMG_7878

Kallionjyrkänteet eivät minun mielestäni ole täällä ihan yhtä vaikuttavia kuin Møn-saaren jyrkänteet. Mutta, täällä on jyrkänteen reunalle joskus 1800-luvulla rakennettu kivikirkko, josta karkeasti puolet oli 1900-luvun alussa valunut eräänä yönä sortuneen jyrkänteen mukana rannalle. Kohtaan, josta kirkko nyt yllättäen loppui, oli rakennettu parveke, josta pääsi ihailemaan maisemaa moneen suuntaan. Rannalle pääsi laskeutumaan kirkon pihalta lähteviä varsin jyrkkiä portaita myöten. Samaiset portaat, luonnollisesti muutama matkamuistokivi taskussa, kavuttiin myös takaisin ylös.

IMG_7872 IMG_7886

Vaan vieläkin oli meillä monta rannalla vietettävää tuntia jäljellä ja kokemukset ylipäätänsä aina vain paranemassa loppumatkaa kohden.

Bonuskuvassa Møns Klintin rannalta löytynyt kynttilää vaille valmis kynttilänjalkakivi kotona ruokapöydällä.

IMG_8250

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Dänemark 2015

Reilu kuukausi sitten minulle iski hirveä hinku päästä meren rannalle Tanskaan. Talviloma oli molemmilla meillä Pekkarisen kanssa vielä pitämättä, joten sikäli puitteet reissulle oli olemassa. Koska Kisuprinsessa oli juuri ennen lähtöämme vasta palaamassa omalta viikon matkaltaan Italiaan, eikä Traktorimiehellä muuten vain ole varaa olla poissa koulusta yhtään  ylimääräistä, varasimme lauttapaikan autolle ja kahdelle aikuiselle, ensimmäistä kertaa kahdeksaantoista vuoteen. Kotiin jäi pienen harkinnan jälkeen myös Moppe-poika pitämään huolta vapun viettoon valmistautuvasta nuorisosta.

IMG_7791

Pitkän, puuduttavan ja sateisen ajopäivän jälkeen saavuimme illansuussa kahden ensimmäisen yön majapaikkaamme, vanhaan kartanoon Præstøn kylässä, itä-Sjellannissa. Olin käynyt läpi melkoisen valikoiman eri vaihtoehtoja majoitukseksi, ennenkuin löysin tämän talon, jonka alueella vaikuttanut paronitar oli rakennuttanut 1850-luvulla. Majapaikan isäntä kertoi, että itse H.C. Andersen oli viettänyt talossa aikaansa, sillä hän oli talossa asuneen paronittaren pojan ja hänen vaimonsa hyvä ystävä sekä heidän tytärtensä kummi.

IMG_7757
paperitahti

Tienpäällä ei kattausten kanssa hienostella, oli pakko ikuistaa tämä kartanon antiikkisille kirjoituspöydälle loihtimani iltapala-asetelma. Rantalöydöistä lähtien, tässä tiivistyy kaikki, mistä on hyvä Tanskan-matka tehty.

paperitahti1

Præstø valikoitui ensimmäiseksi tukikohdaksemme sattumalta sijaintinsa vuoksi. Se osoittautui kuitenkin parintuhannen asukkaan viehättäväksi kyläksi, jolla on historia ikiaikaisena kauppapaikkana samannimisen vuonon rannalla. Kuvauksellisen kaunis pikkukylä kyllä on vanhoine taloineen ja hyvin hoidettuine pihoineen ja puistoineen.

paperitahti2
IMG_7839
IMG_7836