Vaihto-opiskelijana Ruotsissa - Himmelstalunds Naturbruksgymnasiet

Kun syksyllä 2016 aloitin opinnot Saaren kartanossa, minulle tuli täytenä yllätyksenä, että myös aikuisopiskelija voi lähteä opiskelijavaihtoon. Mahdollisuudesta kuultuani, päätin heti, että lähtisin. Pitkään jouduin kuitenkin pohtimaan, mikä olisi minulle sopivin kohde. Lopulta päädyin Ruotsiin, sillä päättelin, että ruotsin kielen taidon kohentaminen hyödyttäisi minua joka tapauksessa eniten. Samoin kulttuurimme ovat sen verran lähellä toisiaan, että myös kukkatöihin voisi löytyä suoria ideoita Ruotsista ehkä helpommin, kuin jostain tapakulttuuriltaan kovasti meistä poikkeavasta maasta.

Niinpä eräänä maaliskuisena sunnuntaipäivänä löysin itseni aurinkoisesta Norrköpingistä, Himmelstalunds Naturgymnasietin oppilasasuntolasta. Vaihtojaksoni nimittäin alkoi viikon mittaisella tutustumisella alan opintoihin Ruotsissa. Majoituksen päätin hoitaa minibudjetilla lukion asuntolassa, pesu- ja keittiötilat lukiolaisten kanssa jakaen.

Maanantaiaamuna minua odotti koulussa perehtyminen ruotsalaiseen floristien koulutusohjelmaan. Ryhmä, jonka mukana opiskelin, valmisteli parhaillaan töitään toukokuiseen näyttötutkintoonsa. Ruotsalaiset ovat ottaneet omaan tutkintojärjestelmäänsä paljon mallia suomalaisesta vastaavasta, joten mitään isoja yllätyksiä sieltä ei löytynyt. Kaikille floristin tutkinnon yhtäaikaa suorittaville tosin annetaan vuosittain neljä eri teemaa, joista jokainen valitsee itselleen mieluisimman ja tekee työt kyseisessä teemassa määriteltyjen ohjeiden mukaan. Työhön sisältyy myös kohtuullisen laaja kirjallinen osuus, joka esitetään varsinaisessa tutkintotilaisuudessa.

Sillä aikaa, kun muu ryhmä rakensi tekniikka näyttötöihinsä, minä sain tehtäväkseni tehdä kimpun Roosa nauha-kampanjan henkeen. Kimppuun minun piti itse tehdä jonkinlainen rakenne. Kyseinen kampanja on yksi tämän kevään näyttötutkintojen teemavaihtoehdoista. Tästä seurasikin päivän ensimmäinen klunks, kun sain käteeni työkalut. Mattoveitsi. Tuntuipa se kömpelölle kädessä.

Yllätykset jatkuivat, kun menin kylmiöstä hakemaan kukkia. Koska ryhmä tosiaan rakensi lähinnä tekniikkaa, he eivät kukkia tarvinneet, eikä käytettävissäni ollut kukkia, kuin minimaalinen määrä siihen verrattuna, mihin me Saarella olemme tottuneet. Näistäkin ainakin puolet oli lähinnä jo roskiskamaa.

Seuraavana päivänä vaihdoin porukkaa muutama viikko sitten aloittaneiden floristiopiskelijoiden ryhmään. Tässä porukassa sain somistettavakseni koulun myymälästä yhden ison ikkunan ja opiskelin tekstaamista siveltimellä. Lisäksi osallistuin muun ryhmän kanssa kasvien tunnistuskokeeseen.

Koulun myymälä on ollut auki vain perjantaisin muutaman tunnin ajan, mutta pääsiäisen jälkeen se suljetaan kokonaan. Myymälä pyörii nimittäin täysin opiskelijoiden työpanoksen varassa ja floristiopiskelijoista koulussa on kova pula. Harmi, sillä perjantaiaamuna myymälän avauduttua siellä kävi heti kova kuhina. Asiakkaita oli jonoksi asti.

Loppuviikosta sain vielä tehtäväkseni rakentaa kimpun minulle annettuun valmiseen kimppupohjaan. Kukkia ei ollut kylmiöön maagisesti mistään ilmestynyt lisää, joten ihmettelemistä jälleen riitti. Opettaja halusi myös arvioida työni, joka kaikilta osin saikin oikein hyvät arviot.

Viikko meni todella nopeasti. Suomalainen floristiikan opetus sai moneen otteeseen viikon aikana vuolaita kehuja. Olen oikein tyytyväinen, että sain tämän koulujakson sisällytettyä vaihtooni. Norrköpingistä siirryinkin sitten suoraan varsinaiseen harjoittelupaikkaani, Floristkompanietiin Tukholmaan.

Pientä puuhaa Pekkariselle

Silloin 1,5 vuotta sitten, kun nämä puutarhurin opintoni aloitin, ei juolahtanut mieleenkään, että näinkin vanhalla iällä edes voisi vielä lähteä vaihto-opiskelijaksi. Mutta koska voi, ja koska asiat menivät niinkuin ne menivät, viikonloppuna on todellakin edessä hyppy vähän tuttuun ja paljon tuntemattomaan. Lauantaina astun ypöyksin laivaan ja sunnuntaina matkani jatkuu kohti Norrköpingiä ja Himmelstalunds Naturbruksgymnasiumia, jossa ensimmäisen Ruotsin-viikkoni opiskelen. Keski-ikäistä Erasmus+ -opiskelijaa jännittää ihan tolkuttomasti.

Ennen reissuun lähtöä on aina tehtävä ja muistettava sata eri asiaa. Tällä kertaa kaiken muun päänvaivan lisäksi varastosta on kannettava muutama kymmenen siellä paremmin tai huonommin talvehtinutta kasvia, pääosin pelargoneja, sisälle ja valmisteltava ne kuukauden ajaksi Pekkarisen hoiviin. Ihan omaksi huvikseni laskin, että pelkkiä viherkasveja hänelle hoitoon jää tänne tasan kolmevarttia, eli 45 kappaletta. Siihen päälle ne muutamat kymmenet talvehtijat, joita en viitsi edes ruveta laskemaan. Jännityksellä odotan, minkälainen kato täällä on huhtikuun puoleen väliin mennessä käynyt.

Melkoinen kaaos vallitsee olohuoneessa. Kuitenkin ainoa huone, johon tällä hetkellä saimme tuon jättiläiskokoisen työpöytäni mahtumaan. 

Bornholm on yksi  ehdoton suosikkilajike pelakuiden joukossa. 

Kärsimyskukan selviytyminen huonolla paikalla viileässä autotallissa jännitti, mutta virkeänähän se talvesta suoriutui.

Papukaijatulppaani räjähti

Peevelin arkku

Minulla on P-veli. Pikkuveli, joka on aivan mahdottoman rakastettava ja vaatimaton luonteeltaan. Niin harvoin hän ilmaisee mitään haluavansa, että silloin kun hän sen tekee, pyrin aina ottamaan nuo toiveet hyvin vakavasti.

Olen jo kauan tiennyt, että hän toivoi perivänsä tämän meidän ukkimme mummollemme tekemän arkun. Nyt kun P-veli sai oman talon, arkku oli lähtevä vihdoin hänelle kotiin. Ukki teki tämän jatkosodan aikaan lahjaksi mummille äitimme syntymän kunniaksi. Arkun yksityiskohdat ja kantokahvat on tehty hirven sarvesta. Yllätyin niin iloisesti sitä tyhjentäessäni, kun pohjalta löytyi suojapaperina palanen vanhaa tapettia, jolla entisen mummolani tuvan seinät oli 70-luvun alussa tapetoitu. Aika rohkeita värejä ja mitä lapsuusmuistoja!

Koska arkun kohdalle jäi nyt tyhjäksi ilmiselvä arkun paikka, piti heti alkaa pohtia, mitäs siihen sitten laitetaan. Mieleen tuli yksi tietty puulaatikko. Lienee ihan ensimmäisiä, jos ei peräti ensimmäinen huuto.net-ostokseni jostain useiden ja lukuisten vuosien takaa. Minulle sen myi silloin lentokapteeni, jota kävin tapaamassa lentokentällä ennen hänen työvuoronsa alkamista. Silloisen Fiatini takakonttiin munalaatikon nosti virka-asuinen ja sanomattakin selvää, komea lentokapteeni. Oli kuulemma peräisin hänen isovanhempiensa sekatavarakaupasta.

Sellaista pyörittelyä tällä kertaa mummolassa. Polttopuita on tehty, pullaa haettu leipomosta ja kaikennäköisiä kirppislöytöjä ihasteltu. Ulkona ei keväästä ole vielä tietoakaan, mutta maljakoita on täytetty risuilla ja oksilla, toiveissa nähdä jo pian pieniä hiirenkorvia.