torstai 3. elokuuta 2017

Klisee ja klassikko

Alan olla sen ikäinen, että voin tästä eteenpäin huoletta laittaa kutakuinkin kaikki kuvitellut ja todelliset vaivat lähestyvien vaihdevuosien piikkiin. Näin olen ajatellut myös akuutisti vaivaavan keskittymiskyvyn puutteen suhteen, vaikka Pekkarinen väittääkin sen olleen yksi vallitsevista luonteenpiirteistäni aina.

Tänäkin aamuna, sen sijaan, että olisin keskittynyt siivoamaan vaatehuonetta, varastoa tai valmistelemaan vauhdilla lähestyvää Englannin matkaa (kaikki asioita, jotka enemmän tai vähemmän kipeästi vaatisivat huomiotani) hyppäsimme Kisuprinsessan kanssa autoon ja hurautimme Porvooseen etsimään inspiraatiota. Klisee vai klassikko, kumpi Porvoo sitten itse kenenkin mielestä matkailukohteena on, inspiraatiota sieltä todella joka kerta löytää. Intoa puhkuen kiersimme vanhaa kaupunkia, kauppoja ja kahviloita.

Ruokailu päätettiin tällä erää jättää väliin, sillä kotoa löytyi vielä kattilallinen eilen keiteltyä pastakastiketta. 90-luvun alussa ranskaa ja italiaa opiskellessani opintoihin sisältyi myös pieni ruokakurssi. Sieltä jäi mukaani pariksi vuodeksi kulkemaan kasviskastikkeen ohje. Kyseistä kastiketta opiskeluaikoinani söin tiuhaan tahtiin, koska se oli halpaa ja eritoten hyvää.

Sittemmin onnistuin hukkamaan ohjeen pariksi kymmeneksi vuodeksi.  Tänä kesänä se putkahti esiin jostain laatikon pohjalta ihan yllättäen. Voi sitä onnea ja jännitystä, kun sitä nyt pitkän tauon jälkeen valmistin. Jännitti kovasti, miten makuhermot nyt suhtautuisivat tähän maailman yksinkertaisimpaan ja vähiten maustettuun kastikkeeseen. Hyvin maistui, koko perheelle. Pistetäänpä ohje nyt tänne talteen, ettei seuraavaa kertaa tarvitse odottaa vuosikymmeniä.

KASVISKASTIKE
8 annosta

400 g porkkanaa raasteena
100 g purjoa renkaina
100 g juuriselleriä raasteena
100 g pilkottua sipulia
9 dl vettä
2 kasvisliemikuutiota
1,5 pkt sulatejuustoa
6 valkosipulinkynttä
suolaa, viherpippuria, oreganoa


Kasviksia kuullotetaan n. 10 minuuttia, lisätään kasvisliemi ja murskattu valkosipuli sekä kuutioitu sulatejuusto. Annetaan kiehua n. 10 min ja maustetaan. Tarjotaan nauhamakaronin kanssa.


IMG_3837 IMG_3855 paperitähti3 paperitähti5 paperitähti4 IMG_3863 IMG_3860 IMG_3857 IMG_3845 IMG_3825 IMG_3804 IMG_3736

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Gaudeamus igitur

Pitkin viikkoa sääennusteita tarkkailtiin lähes hysterian vallassa tunnin välein. Sadetta ei ollut ennusteissa missään vaiheessa, mutta lämpötila näytti heiluvan jossain kymmenen asteen tuntumassa ja lauantaista tuntui tulevan parhaimmillaankin vain puolipilvinen päivä. Mielenrauhan takaamiseksi lopulta pihalle päädyttiin pystyttämään torstai-iltana toppatakit päällä ystävälliseltä naapurilta lainattu iso juhlateltta ja teltan sisälle hankittiin kaksi tehokasta rakennuslämmitintä.

Kuten aina, järjestelyissä aika loppui kesken. Paljon oli ideoita ja paljon niitä jäi myös toteuttamatta. Monta juttua ehdittiin kuitenkin myös tehdä ja juhlapäivästä jäikin lopulta pelkästään onnistuneet ja ihanat, aurinkoiset muistot. Ja niinkuin aina hyvissä juhlissa minulle käy, unohdin kameran jonnekin kaapin päälle ja kuvia tuli napsittua pääosin vasta tänä aamuna.


Ihan ymmyrkäisenä ja onnellisena ihmettelen, miten moni ystävistämme halusi tulla Kisuprinsessan suurta päivää kanssamme juhlistamaan. Isoista isoin kiitos ihan jokaiselle paikan päällä käyneelle tai muuten vaan hengessä mukana olleelle ystävällemme <3


IMG_3518 IMG_3433 IMG_3579 IMG_3586 IMG_3616 IMG_3598 IMG_3601 IMG_3602 IMG_3603 paperitähti1 paperitähti2 IMG_3613 IMG_3468

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Söder = Etelä

Jos Tukholmassa pitäisi nimetä yksi alue, joka on erityisen mieluisa minulle ja Kisuprinsessalle, se on vuorenvarmasti Södermalm. Kun ystäväni Maja tarjosi meille mahdollisuuden lähteä risteilylle, oli päivänselvää, että tilaisuus hyödynnettäisiin ja lähes yhtä päivänselvää, että aika Tukholmassa vietettäisiin taas Södermalmilla.

Mariatorget, Vitabergsparken, Nytorget, kukkivat kirsikkapuut, nousut ja laskut, kahvilat, kirpputorit, kukkakaupat. Pieni pyrähdys vanhaan kaupunkiin ja takaisin. Päivä lähenteli täydellistä jälleen kerran.

IMG_3342 IMG_3391 IMG_3390 IMG_3363 IMG_3349 IMG_3345 paperitähti IMG_3381 IMG_3380 IMG_3374 IMG_3375 IMG_3355
IMG_3379 IMG_3387

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Talvisäilöstä kaivettua

Tämän talven oppi on ollut se, että kun lähtee vanhahkona aikuisena opiskelemaan itselleen jotain aivan uutta ja vielä käsityöammattia, onnistuminen ei ole ensimmäinen asia, jota kannattaa odottaa. Itse olen huomannut, että karkeasti kymmenestä yrityskerrasta yhdeksän päätyy jonkun sortin epäonnistumiseen. Olet joko yksinkertaisesti huono, ihan liian hidas, epävarma, tumpelo tai epäonnistut jotenkin muuten. Kaikki tällainen opettaa kyllä nöyrtymään jos mikä. Ja ne onnistumisen hetket arvatenkin maistuvat erityisen makeille.

Tämän viikon onnistumiset koettiin kuitenkin omilla huudeilla. Autotallista tuli kaiveltua monta menestyksekkäästi talven selättänyttä kasvia ja pihaltakin löytyi yllätys. Ai että, kyllä se kevät on!

IMG_3332


Mikä lie sitruspuu. Milloin ihmeessä nuo viime kesän hedelmät oikein tippuvat?
IMG_3326
Ensimmäinen onnistuminen myös oliivipuun talvehdittamisessa.
IMG_3327
Viikunat pukkaavat versoa ja jopa hedelmää.
IMG_3325 IMG_3317
Pelargonioiden lukumäärää ei viitsi enää edes laskea.
IMG_3329
Jouluruusu, jonka viime keväänä luulin kukkapenkistä hävinneen, kun ei lehden lehteä, eikä kukan kukkaa näkynyt.
IMG_3322

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Pitäisköhän päättää jo?

Yhteiselomme aikana olemme Pekkarisen kanssa haudanneet kaksi mummia, kaksi ukkia, kaksi äitiä ja yhden isän. Ei ole ihan helppoa päättää, mitä lapsuuteen liittyvistä muistoista vaalitaan myös fyysisesti ja mistä ehkä hankkiudutaan eroon.

Joka kerta kun postilaatikosta löytyy talvinen sähkölasku mummolan talosta, olen valmis myymään oman osuuteni sillä samalla hetkellä.

Joka kerta kun istun samaisen talon tuvassa pitkän pöydän ääressä ja katson lammelle avautuvaa maisemaa joko yksin tai isolla porukalla, ei olekaan enää niin selvää, mitä tälle kannattaisi tehdä. Taloon liittyy niin kovin paljon muistoja: täällä on vietetty Pekkarisen ja minun häät, ristiäisiä, jouluja, pääsiäisiä ja monen monta muuta muistorikasta juhlaa. Tämä oli myös äidille tosi tärkeä paikka. Näissä maisemissa on osa minun sukuani astellut jo reilut sata vuotta.

Pääsiäistä täällä siis taas vietettiin porukalla. Pikkuveli laittaa ruokaa ja minä katan, pikkuveli laittaa ruokaa ja minä katan.

IMG_3310 IMG_3286
IMG_3285

IMG_3281 IMG_3279 IMG_3266


Jotta oltaisiin tasapuolisia myös toiselle puolikkaalle sukuani, käytiin katsastamassa kaupungin toiselta laidalta isäni mummola, joka meillä on vain kesäkäytössä. Talo uinui vielä talviunillaan, tuntui kuitenkin odottelevan meitä vieraakseen pian.


IMG_3307 IMG_3303 IMG_3301 IMG_3300 IMG_3298