torstai 22. helmikuuta 2018

Ihan pikkuisen pakkasta

Ihmismieli on kyllä jotenkin aika kummallinen. Olen ennenkin huomannut, että omat lapsuusmuistoni ovat enemmän hajujen, äänien ja näkymien herättämiä tosi hetkellisiä tunnetiloja, kuin varsinaisia muistoja joistain tietyistä yksittäisistä tilanteista. Joskus jopa vähän harmittaa, kun muuta ei vaan mieleen tule, vaikka kuinka yrittäisi.

Olin hiihtolomalla Sulkavalla lyhyellä kävelyllä Mopen kanssa. Pekkarinen oli tietenkin hiihtämässä, sillä häntä eivät paukkuvat pakkaset haittaa millään tapaa, minulla pakkanen kiristää tosi nopeasti sekä ihoa, että hermoja. Ohitimme koiruuden kanssa luistelukentän, jossa arviolta 6. -luokkalaiset pojat olivat pelaamassa liikuntatunnilla lätkää.

Yhtäkkiä pelaamiseen liittyvien äänien seurauksena mieleeni vyöryivät kaikki ne pakkasillat 70- ja 80-luvuilla, kun olin palaamassa jalkaisin kotiin milloin mistäkin ja luistelukentältä kuului jääkiekon pelaamisen ääniä. Kun kiekko lyödään kentän laitaan, kaikuu ääni pakkaskelillä ihan toisenlaisella soinnilla, kuin lauhemmalla säällä.

Ihan pienen pieneksi haikeaksi hetkeksi pääsin takaisin pikkuisen Paperitähden pään sisään. Kotona olisi varmaan ollut äiti odottamassa.

IMG_6036 (2) IMG_6037 (2) IMG_6040 IMG_6045 (2) IMG_6049 IMG_6048 IMG_6052

maanantai 5. helmikuuta 2018

Varret poikki ja pinoon

Tällä hetkellä opinnoissani on meneillään Sidontatyökokonaisuudet-niminen valinnainen kurssi. Nimi kertoo jo paljon, teemme tosiaan ihmiseloon kuuluvissa erilaisissa juhlatilaisuuksissa käytettäviä sidontatöitä kokonaisuuksina, juhla kerrallaan. Tänään aloitettiin häihin liittyvän sidonnan parissa morsiuskimpun kanssa hikoillen.

Ensimmäinen työ tehtiin tekniikalla, jota kutsutaan katkaistujen varsien tekniikaksi. Siinä todellakin sidonnassa käytettävien kukkien varret katkaistaan käytännössä kokonaan pois ja varsi korvataan rautalangalla, joka on päällystetty kukkateipillä. Tällä tekniikalla kimppuun saadaan oikeat materiaalit valitsemalla hyvin tarkka ja säännöllinen sekä symmetrinen muoto ja profiili.

Vaikka tällä hetkellä vallalla oleva trendi ei alkuunkaan suosi tämäntyyppisiä töitä, on kyse kuitenkin floristiikan perustekniikoista, jotka on syytä jokaisen kukka-ammattilaisen osata. Sitä paitsi muotihan tunnetusti muuttuu hyvinkin nopeasti, ehkä huomenna jo joku onnellinen morsian haluaakin juuri tällaisen kimpun.

Työvaiheita on monta, joten mistään sukkelasta roiskaisusta ei näiden kohdalla kannata puhua. Käsityötä ja ankaraa näpräämistä alusta loppuun.

Oikeassa elämässä tätä olisi melko varmasti vielä koristeltu jotenkin tai vartta olisi koristettu jotenkin, vaikka pitkillä vapaasti roikkuvilla heinillä. Minä olin kuitenkin tällä erää saavuttanut tavoitteeni ja tyydyin menemään matalan aidan yli. Seuraava työ jo odotti.

IMG_5872
Valitsin kimppuun 15 isoa valkoista neilikkaa ja vajaat 30 valkoista oksaneilikkaa. Koska kyse oli ensimmäisestä tällä tekniikalla toteuttamasta työstäni ja siinä oikean muodon saavuttaminen on oikeastaan työn tärkein tavoite, päätin jättää värikokeilut ja muut hifistelyt väliin.
IMG_5874
Kukan oma varsi katkaistaan kukkapohjaan asti ja rautalanka päällystettään erityisellä (tahmealla) kukkateipillä. Rautalankaa ei päällystetä kerralla ylhäältä alas asti, vaan yläosaan pitää jäädä paljasta lankaa riittävästi, sillä se työnnetään kukkapohjan läpi ja lukitaan taittamalla pieni koukku langan päähän ja vetämällä lanka piiloon kukkapohjan sisään. Tämän jälkeen päällystämättömäksi jäänyt rautalangan osa ja riittävän matkaa myös kukkapohjaa päällystetään samaisella kukkateipillä.
IMG_5873
Tässä kaikki neilikat katkoittuina ja asianmukaisesti käsiteltyinä. Tavoitteena olisi, että rautalankavarret säilyisivät mahdollisimman suorina. Viimeistelyvaiheessa jouduin vielä langoittamaan muutaman oksaneilikan lisää, sillä kimpun muoto vaati vielä vähän parantelua.
IMG_5875
Kimppu kasattuna ensimmäisessä tarkastelussa. Rautalankavarret on taivutettu sopivaan kulmaan ja varret sijoitetaan suoraan ja vierekkäin. Tässä työssä ei haluta varsia spiraaliin. Muodossa on vielä korjattavaa, jonka takia jouduin vielä vähän purkamaan kimppua ja asettelemaan kukkia uudelleen.
IMG_5876
Alin kukkarivi asettuu vaakatasoon, varret melko tarkasti 90 asteen kulmassa. Tässäkin kohtaa jouduin vielä korjaamaan työtäni, sillä kukat eivät asettuneet täysin oikeaoppisesti sektoreittain. Lisäksi osa taivutuskulmista oli pyöristyneitä, jota pitäisi pyrkiä välttämään.
IMG_5877
Kukkatöissä yleensäkin pyritään peittämään kaikenlainen käytetty tekniikka. Erityisen tärkeää se on tällaisissa "korumaisissa" töissä. Kimpun pohjan olisi voinut peittää monella eri tavalla, esimerkiksi erilaisilla materiaaleilla peitetyillä pahvikiekoilla. Minä päädyin tässä liimaamaan pohjaan galax-nimisen kasvin lehtiä. Peitin vielä lehtien saumakohtia pienempiä muratin lehtiä liimaamalla.
IMG_5880
Tämän jälkeen lyhensin kimpun "kahvaksi" jäävän osan sopivan mittaiseksi. Rautalangat teipasin vielä kukkateipillä yhteen ja koko kahvan päällystin mustalla silkkinauhalla. Kahvan päällystämisen jälkeen tekniikka edelleen näkyi kahvan juurella, joten jouduin liimaamaan vielä yhden kerroksen pieniä muratin lehtiä yhtymäkohtaan.
IMG_5881
Ja noin, tekniikka oli vihdoin myös kimpun alapuolelta täysin piilossa.

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Väril ei oo väliä

Kun puolitoista vuotta sitten aloitin kukkaopinnot, yksi lempiopettajistani esittäytyi meille ja kertoili vähän itsestään ja taustoistaan. Muistan, miten olin aivan ymmyrkäisenä ja ihmeissäni, kun hän totesi, ettei hänellä ole mitään lempiväriä tai -kukkaa. Itselläni oli siinä vaiheessa varsin selvät tykkään-en tykkää jaottelut sekä värien, että lajien suhteen.

Pari ensimmäistä työtä koulussa tein varmaan aika tarkasti noihin omiin mieltymyksiini kukkavalinnoissa nojaten, mutta sitten päätin, että alankin yhä useammin valitsemaan sellaisia juttuja, joita en oikeastaan valitsisi. Ja kas, tässä ollaan puolentoista vuoden kuluttua tilanteessa, että minulla ei ole oikeastaan mitään erityistä lempiväriä, mistä tahansa väristä voi tulla yhtä kaunista tai rumaa. Lajikkeistakaan ei kylmiä väreitä saa enää aikaan mikään muu kuin flamingonkukka. Sitä en voi edelleenkään sietää.

Eilen tämän tajusin, kun olimme lähdössä kylään ystäviemme luokse ja tein tuliaiskimppua. Vaan kyllä täytyy sanoa, että etenkin talvisaikaan kotosalla on aloittelijan aina vaan yhtä hölmöä yrittää tehdä mitään. Kaikki tarvittava sitten kuitenkin lopulta puuttuu, vaikka tarpeita kukkakaupasta hakiessasi luulit ottaneesi kaiken huomioon.
IMG_5842
IMG_5860
IMG_5790 IMG_5823 IMG_5715
Pari kivaa kirpparilöytöäkin on kotiin kulkeutunut. Eläinteema taitaa olla pinnalla, sillä viikon sisällä on meille muuttanut sekä posliininen trooppinen lintu, että tämä vähän hölmistyneen näköinen kala, joka saa palvella meillä tulevaisuudessa kirsikkatomaattikulhona.
IMG_5824 IMG_5871

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Ikäloppu

Kyllähän se tiedossa oli, että kun menee itseään 2,5 vuotta vanhemman miehen kanssa naimisiin, niin vanhuus tulee huomattavasti nopeammin puolisolle.

Pekkarisen kanssa olimme tuumineet, että hänen 50-vuotisjuhliensa tiimoilta emme mitään spektaakkeleja ala keskellä talvea järjestää. Juhlat ovat virallisesti vasta loppuviikosta, mutta tähän mennessä olemme juhlistaneet niitä jo hänen opiskelukavereidensa kanssa bileristeilyllä ja erään toisen kaveriporukan kanssa kotona kahvitilaisuudella. Edessä on vielä perheen oma ja perinteinen Pekkarisen syntymäpäiväristeily Tukholmaan.

Kahvilla käynyt kaveriporukka oli sen verran suuri, että jouduimme kääntämään pöydän toisinpäin ja jatkamaan sitä toisella pöydällä. Kun juhlan jäljet oli siivottu, jäi minua kiehtomaan väärinpäin oleva pöytä. Näyttää mukavasti erilaiselle ja mahtuu tuossa oikein hyvin olemaan, vaikka pitkän päälle ehdottomasti paremmin toimiikin toisinpäin.

Kavereiden kahveille katoin pöytään äidiltäni parikymppisenä joululahjaksi saamani venäläisen kahviastiaston. Montakohan kertaa olen vuosien varrella ollut sitä pistämässä kierrätykseen, kun se on välillä näyttänyt niin mahdottoman ylenpalttisen koristeelliselle. Onneksi en ole saanut aikaiseksi, sillä juuri nyt se alkoikin minusta näyttää vallan mainiolta.

Työpaikaltaan sankari sai ihanan piristävän värisen ja muhkean kokoisen kimpun. Kaivelin siihen kaapista vielä vanhempieni häälahjamaljakon vuodelta 1969. Mahtavalle näyttää tuo limenvihreä väri sekä kukissa, että maljakossa tämän lumimyräkän keskellä.

IMG_5782 IMG_5770 IMG_5784 IMG_5774 IMG_5749 IMG_5744

Bonuskuvassa japanilainen teeastiasto, jonka eilen ostin, kun halvalla sain. Kolme euroa puolesta tusinaa teekuppeja ja lautasia. Eipä paha, edes opiskelijan budjetille.
IMG_5779

tiistai 26. joulukuuta 2017

Pellavaista päänvaivaa

Niitä pellavaisia lautasliinoja ei sitten löytynyt. Kävimme Pekkarisen kanssa jo marraskuussa pikaisella reissulla valmistelemassa joulua ja silloin ne tarkistin, kaikki 13 kappaletta, joten kyllä ne minulla oli.

Kaikkien vaatehuoneeseen hätäpäissä tungettujen tavaroiden joukosta niitä ei nyt edes apinanraivolla löytynyt, joten joulupäivän päivälliselle jouduin kattamaan paperiset servetit ja jälleen kerran yksi tilaisuus täydelliseen jouluun oli missattu.

Uusi yritys ensi vuonna.



IMG_5431 IMG_5440 IMG_5411 IMG_5399 IMG_5422 IMG_5390 IMG_5410 (2) IMG_5355 IMG_5369 IMG_5375 IMG_5337 IMG_5427 IMG_5425 (2)

maanantai 25. joulukuuta 2017

Vuodesta toiseen

Mitäpä näistä, aatto on aatto vuodesta toiseen. Aina yhtä ihana ja tunnelmallinen. Veljen ruuat aina yhtä maistuvat. Tänä vuonna aattona katettiin pöytään koristeeksi Suomi-teemaan sovitellen paperilintuja ja mäntyjä.



IMG_5350 IMG_5383 (2) IMG_5346 IMG_5304 IMG_5291 IMG_5317 IMG_5283 IMG_5270 IMG_5267