tiistai 25. maaliskuuta 2014

Ei taas puuropäivä

Ihan ensimmäiseksi on pakko painottaa, että tässä ei sitten ole kyseessä mikään erityinen lapsuuden trauma vaan pikemminkin hauska tarina, joka välillä muistuu mieleeni hotkiessani nykyistä lempparipuuroani useamman kerran viikossa.

En koskaan lapsena voinut sietää puuroja. Ei meillä niitä varmaan erityisen usein tarjolla ollut, mutta kategorisesti kieltäydyin joka kerta puuroa syömästä. Sinnikkyyttä ja itsepäisyyttä minulla on kai pienestä asti ollut ihan riittävästi yhdelle ihmiselle.

Niin taas yhtenä arki-iltana äitini kattoi opettajien asuntolan keittiönpöydälle vihaamani puurokattilan. Luulen, että olin noin 6-vuotias. Kuuluvasti ilmoitin pöydässä, että en takuulla syö PASKAPUUROA.

Ilmeisesti isäni, olkoonkin vaan ammattikasvattaja, oli siinä hetkessä jokseenkin neuvoton, mutta ei nyt voinut kuitenkaan tilannetta katsoa läpi sormiensa. Niinpä minut komennettiin rangaistukseksi makuuhuoneen pimeään pyykkikomeroon istumaan ja ovi vedettiin perässä kiinni.

Muistan, miten kiukkua puhisten istuin kirkkaan oranssin likapyykkikorimme vieressä komeron lattialla vannoen ja vakuuttaen itselleni, että puuroa en syö. Kun minut lopulta komerosta pois päästettiin, en tietenkään syönyt puuroa. Yksi nolla pikku-Paperitähdelle!

Hassua, miten tarkasti joidenkin tarinoiden yksityiskohdat jäävät mieleen. Jopa sillä tarkkuudella, että muistan sen Orthexin logonkin, joka siinä likapyykkikorissa oli. Isääni taitaa vähän tämä tarina nolottaa, sillä hän ei mitenkään vaikuta ilahtuneelle, kun tätä joskus muistelen. 


puuro


Eipä ole nykyään puuron syöminen vaikeaa. Melkein voisin arkipäivisin elää pelkästään tällä speltti-kaurasuurimopuurolla ja marjoilla.

torstai 20. maaliskuuta 2014

Breakfast at Beanie's

Minulle sattui tälle viikolle muutama työvelvollisuus hoidettavaksi myöhään illalla, joten ajattelin poikkeuksellisesti aloittaa työpäiväni vasta puolen päivän aikaan. Olin joka tapauksessa sopinut aamupäiväksi tapaamisen Bulevardille, joten päätin mennä keskustaan jo aamulla anivarhain seuraamaan heräilevän kaupungin elämää.

Usein tykkään istua Lasipalatsin kahvilan ikkunapöydässä katselemassa maailman menoa, mutta aamulla minusta parhaiten pääsee tunnelmaan kiinni esimerkiksi asemalla. Niinpä päädyin istuskelemaan Kampin Beanesiin. Pidän kovin paikan lämpimän modernista tunnelmasta. Taustalla soiva pehmeä jazz jättää sopivasti ajatuksilleni tilaa. Kun siitä ohi vielä kulkee tasaisena virtana uutta päiväänsä aloittelevia ihmisiä, oli tunnelma jälleen kerran mielestäni täydellinen.

beanie

Pari tuntia vierähti ihan huomaamatta ihmisiä tarkkaillessa. Miten monta täysin erilaista päivää edessä olikaan: positiivisia yllätyksiä ja iloa, tasaista arkea ja tylsiä rutiineja, pettymyksiä ja surua. Tällaiset hetket ovat aina olleet minulle tärkeitä, mutta viime vuosina niiden merkitys on korostunut yhä enemmän. Jotenkin nämä retket auttavat minua asettamaan omat ajatukseni ja ongelmani oikeisiin mittasuhteisiin ja palauttavat mieleeni hyvin sen, että olen vain pienen pieni osa isoa kokonaisuutta.

mansku

Kun sitten lähdin kävelemään tapaamiseeni Mannerheimintietä pitkin aamuauringon paistaessa suoraan silmiini, jokainen kasvojani lämmittänyt auringonsäde muistutti minua siitä, miten rakkaita ja tärkeitä alkamaisillaan olevat kuusi kuukautta minulle vuoden kulussa ovat. Oli hyvä torstai!

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Puoliammattilaiset inspiroi

Tuli sitten luvattua Pekkariselle ennen Tukholmaan lähtöä, että olen reissussa kiltti tyttö. Shoppailun suhteen oli siis pysyttävä niissä täysin välttämättömissä, tiedoksi sille ystävälleni, joka epäili Drottningsgatanin kauppojen olevan meidän toimestamme tyhjennettyjä jo yhteen mennessä.

Enemmän keskityttiin tällä kertaa hakemaan keväistä inspiraatiota. Sitähän Tukholmassa ei tarvitse mistään erikseen etsiä. Lopulta emme edes ehtineet sinne aivan ytimeen asti, sillä jotenkin kummallisella tavalla työpäivän tunnit vierähtivät tällä kertaa Stureplanin ja Östermalmin ympyröissä.

IMG_9926
IMG_9872

Reissunaisen eväät on varsin yksinkertaiset!


IMG_4538

IMG_9845

IMG_9922

IMG_9874-horz

IMG_9841

IMG_9837

IMG_9833

IMG_9830

IMG_9836

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Rento mutsi?

Oli vähän niiinkuin pakko lähteä katsomaan tuota uudistettua Silja Serenadea. Matkaseurana minulla taisi nyt jo kolmatta kertaa olla Kisuprinsessa ja hänen kaverinsa Hymytyttö.

IMG_9929 IMG_9765

Hyvältä näyttivät uudistuneet kaupat ja ravintolat. Toivottavasti jatkoa uudistuksille seuraa pian.

IMG_9930 IMG_9931 IMG_9797 IMG_9790 IMG_9792 IMG_9796

Myöhäistä perjantai-iltaa vietettiin jälleen kerran melkoisessa myrskyssä 13.kerroksen New York Club & Lounge-yökerhossa tanssien tai ehkä pikemminkin huojuen. Jossain vaiheessa iltaa Paperitähden seuraan lyöttäytyi nuorehko mieshenkilö, joka oli ilahduttavan sinnikkäästi kiinnostunut seurastani. Eipä siinä mitään, mukava heppu. Kohteliaana miehenä ei ottanut millään ensin uskoakseen, että tytöt todellakin ovat minun ihan itse synnyttämiäni. No joo, ainakin toinen. 

IMG_9784 IMG_9814

Kun ilta kallistui loppua kohden ja päätimme lähteä yökerhosta hyttiin nukkumaan, uusi ystäväni kävi heittämässä molemmille tytöille yläfemmat ja tokaisi pontevasti, että "Teillä on ihan vitun rento mutsi!"

Arvaatkaa vaan oliko meikäläiselle reissun kohokohta?


lauantai 1. maaliskuuta 2014

Ihan vaan yksinkertainen kysymys

Perjantaina tuli tarkalleen 20 vuotta täyteen siitä, kun menimme Pekkarisen kanssa kihloihin. Tällä elämänkokemuksella asiaa taaksepäin tarkastellessani en voi olla hymyilemättä, kun muistelen tuota helmikuista päivää vuonna 1994. Tajuan, miten luova ongelmatilanteiden ratkaisija tuo mieheni onkaan alusta alkaen ollut.

Olimme seurustelleet huikeat puoli vuotta ja siitä yhdessäkin jo asuneet yli viisi kuukautta, kun lähdimme Kuopioon jäämaratonille. Luistelemaan oli menossa Pekkarinen kavereidensa kanssa.

Yövyimme hotellissa ja kun saavuimme perille Pekkarinen topakasti meni vastaanottoon kysymään huonettamme ja kajautti kovaan ääneen oman nimensä, sekä entisen tyttöystävänsä nimen! Tunnelma oli auttamattomasti pilalla ja sain tästä kehrättyä nopeasti vuosisadan riidan.

IMG_2606

Minut on yleisesti ottaen varsin vaikea saada suuttumaan, mutta sitten kun se onnistuu, on minut kyllä myös vähintään yhtä vaikea saada leppymään. Tätä luonteenpiirrettäni Pekkarinen sai karvaasti maistella koko tuon illan. Pikkutunneilla hän vihdoin hätäpäissään keksi esittää minulle tuon tärkeän kysymyksen: Ehdittäisköhän me vielä ensi kesänä mennä naimisiin?

IMG_4790

Vaikken sen kummemmin ollut ikinä suunnitellut naimisiinmenoa tai perheen perustamista, sillä hetkellä se oli juuri se oikea kysymys ja tuo pieni kömmähdys oli pian unohdettu. Kun palasimme reissustamme kotiin Espooseen, kävimme ostamassa halvimmat mahdolliset kihlasormukset arkisesti Leppävaaran Galleriasta, laitoimme ne sormiimme ja asia oli sitä myöten selvä, ei siinä sen kummempia kuvioita enää tarvinnut pyöritellä.