Minulle sattui tälle viikolle muutama työvelvollisuus
hoidettavaksi myöhään illalla, joten ajattelin poikkeuksellisesti aloittaa
työpäiväni vasta puolen päivän aikaan. Olin joka tapauksessa sopinut
aamupäiväksi tapaamisen Bulevardille, joten päätin mennä keskustaan jo aamulla
anivarhain seuraamaan heräilevän kaupungin elämää.
Usein tykkään istua Lasipalatsin kahvilan ikkunapöydässä
katselemassa maailman menoa, mutta aamulla minusta parhaiten pääsee tunnelmaan kiinni esimerkiksi asemalla. Niinpä päädyin istuskelemaan Kampin Beanesiin. Pidän kovin paikan lämpimän modernista tunnelmasta. Taustalla soiva pehmeä jazz jättää sopivasti
ajatuksilleni tilaa. Kun siitä ohi vielä kulkee tasaisena virtana uutta päiväänsä
aloittelevia ihmisiä, oli tunnelma jälleen kerran mielestäni täydellinen.
Pari tuntia vierähti ihan huomaamatta ihmisiä tarkkaillessa. Miten monta täysin erilaista päivää edessä olikaan: positiivisia yllätyksiä ja iloa, tasaista arkea ja tylsiä rutiineja, pettymyksiä ja surua. Tällaiset hetket ovat aina olleet minulle tärkeitä, mutta viime vuosina niiden merkitys on korostunut yhä enemmän. Jotenkin nämä retket auttavat minua asettamaan omat ajatukseni ja ongelmani oikeisiin mittasuhteisiin ja palauttavat mieleeni hyvin sen, että olen vain pienen pieni osa isoa kokonaisuutta.
Kun sitten lähdin kävelemään tapaamiseeni Mannerheimintietä pitkin aamuauringon paistaessa suoraan silmiini, jokainen kasvojani lämmittänyt auringonsäde muistutti minua siitä, miten rakkaita ja tärkeitä alkamaisillaan olevat kuusi kuukautta minulle vuoden kulussa ovat. Oli hyvä torstai!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, kuuntelen mielelläni, mitä mielessäsi liikkuu;-)