sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Soudetaanko Sulkavalle?

Vähän tyngäksi jäänyttä talvilomaani vietettiin näillä näkymin viimeisissä kunnon pakkaskeleissä Sulkavalla.


IMG_6388

Muistan aina ensimmäisen käyntini Pekkarisen lapsuudenkotona tässä ihanassa, pienessä itä-suomalaisessa kirkonkylässä. Rantarivin talot sateisena ja pimeänä lokakuun iltana 90-luvun alkupuolella tekivät minuun lähtemättömän vaikutelman. Anopin kanssa tuli silloin tällöin haaveiltua, että joskus ostaisimme näistä taloista yhden ja joisimme aamukahvimme yläkerran parvekkeella Saimaalle katsellen.


IMG_6377

IMG_6385

IMG_6387

Anoppi kuoli ihan liian aikaisin, eikä näistä taloistakaan taida meille yksikään koskaan päätyä, mutta kauniita ovat silti minusta edelleen. Ja edelleen olen sitä mieltä, että tämä Saimaasta nousevalle jyrkälle rinteelle rakennettu kylä on yksi Itä-Suomen kauneimpia. 

Tänne minä haluaisin pienen sivupesäni perustaa, rivitalokaksioon, ihan siihen kirjaston viereen.

IMG_6373

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Vihreä peruukki

Helposti sorrun sellaiseen ajatteluun, etten voi kirjoittaa tänne mitään, koska mielessä ei ole yhtään järkevää ajatusta. Eipä ole tänäkään viikonloppuna, mielessä pyörivät sekavana tajunnanvirtana vielä alkuviikon kauheat tapahtumat ja elämä pyörii sen ympärillä, että totutellaan arkeen yhden koiran taktiikalla.

Onneksi valon määrä lisääntyy nyt huikeata tahtia. Tunnistan itsessäni jokakeväisen ilmiön, jonka tiimoilta Paperitähti löytyy harva se päivä jonkun puutarhaliikkeen tai kukkakaupan kasvilavojen ääreltä. Vihervarustelu on alkanut.

IMG_6232

Mistäköhän sekin sitten johtuu, että kirpputorikierroksilla entistä useammin tarttuu mukaan jotain ihan totaalisen ysäriä. Kaikkea sellaista, jolle olisin muutama vuosi sitten vielä makeasti nauranut. Ihan ykköslöytöjä siitä aihepiiristä ovat tänä talvena olleet nämä päänmalliset kukkaruukut.

IMG_6233

Vanhemmista tavaroista puhuttaessa korit ovat viime aikoina täyttyneet vanhasta ruskeasta ja vihreästä lasista. Vanha vihreä pullo, jonka kyljessä on kohokirjaimin teksti Jalostaja tai Lysoolia on vaan yksinkertaisesti ihana.

IMG_6235 IMG_6241

Harvemmin enää sorrun orkideoihin, sillä ne kukkivat yleensä niin pitkään, että ehdin jo moneen kertaan kyllästyä niihin. Tämä tummanpuhuva, lähes musta, pienikukkainen lajike kuitenkin tuntui sopivan tähän hetkeen täydellisesti, joten tuossa se nyt ikkunalaudalla lukemattomia nuppujansa availee.

IMG_6243


tiistai 3. helmikuuta 2015

Rakas Nuppu in memoriam

Traktorimies oli pikkupoikana aikalailla arka lapsi. Pelkäsi monenmoista, mutta eritoten koiria. Koska itse olen aina ollut kovasti koirarakas, minua suretti se, miten pelokkaasti poikani niihin suhtautui. Kuusi vuotta sitten päätin tehdä asialle jotain ja aloin tutkia Lemmikkipalstaa ahkerasti.

Muutaman viikon sitä säännöllisesti lueskeltuani sinne ilmestyikin ilmoitus Nupsu-neidistä, kolmevuotiaasta kultsutytöstä, joka oli omistajansa aikaavievän harrastuksen takia säännöllisesti ja välillä vähän pidempiaikaisestikin hoitopaikkaa vailla. Tuntui täydelliselle ratkaisulle, sillä itselläni oli ollut lapsuudessa koira-allergia, jonka vuoksi meille ei kotiin voinut koskaan koiraa ottaa. Hyvä tapa kokeilla, miten koiraa kestäisin.

Nuppu1

Niin tuli meille Nupsu ensimmäistä kertaa talvella 2009. Ihanampaa ja lempeämpää luonnetta en ole koskaan koiralla tavannut. Joskus tuntui, että tyttö on enemmän ihminen kuin koira, sillä tämä karvakorva oli myös kova juttelemaan. Harvoin oli hetkeä, että Nupsu olisi ollut hiljaa, kun hänelle jutteli. Suurilla ruskeilla silmillään hän usein katsoi intensiivisesti, pitkään ja vähän kysyvästikin meitä suoraan silmiin, ikään kuin olisi halunnut sanoa jotain tosi tärkeää.

Nuppu2

Vuoden meillä säännöllisesti hoidossa oltuaan, omistajan elämäntilanne muuttui ja hän tarjosi Nupsua meille omaksi koiraksi. Minulla ei ollut ensimmäisen hoitoviikonlopun jälkeen ollut minkäänlaisia allergiaoireita, joten ratkaisu oli helppo. Hurmaava kaunotar muutti meille pysyvästi.

Nuppu3

Viime viikonloppuna viimeksi Traktorimies makoili sohvalla Nupsun pää sylissään. Koirapelosta ei enää ole tietoakaan.

Tänä aamuna yllättäen aamulenkiltä tullut Nupsu ei ollutkaan enää oma itsensä. Aamuruoka jäi koskematta ja tyttö halusi hautautua pihalle hankeen. Raahasimme Nupsun Pekkarisen kanssa väkisin sisälle. Kun karvakorva yritti kävellä, hän rojahti lattialle. Jalat eivät kantaneet enää ollenkaan.Yksin ajaessani hirvittävässä loskassa ja räntäsateessa raskaasti hengittävä kuoleva karvainen ystävä takakontissa eläinlääkäripäivystykseen parinkymmenen kilometrin päähän, aavistin jo kyllä, että tulen sieltä yksin takaisin. Kaikki oli ohi tunnissa.

Kiitos Nupsu kaikesta. Olit mahtava ystävä meille kaikille! Rakastamme sinua aina.

nuppu4