Vähän tyngäksi jäänyttä talvilomaani vietettiin näillä näkymin viimeisissä kunnon pakkaskeleissä Sulkavalla.
Muistan aina ensimmäisen käyntini Pekkarisen lapsuudenkotona tässä ihanassa, pienessä itä-suomalaisessa kirkonkylässä. Rantarivin talot sateisena ja pimeänä lokakuun iltana 90-luvun alkupuolella tekivät minuun lähtemättömän vaikutelman. Anopin kanssa tuli silloin tällöin haaveiltua, että joskus ostaisimme näistä taloista yhden ja joisimme aamukahvimme yläkerran parvekkeella Saimaalle katsellen.
Anoppi kuoli ihan liian aikaisin, eikä näistä taloistakaan taida meille yksikään koskaan päätyä, mutta kauniita ovat silti minusta edelleen. Ja edelleen olen sitä mieltä, että tämä Saimaasta nousevalle jyrkälle rinteelle rakennettu kylä on yksi Itä-Suomen kauneimpia.
Tänne minä haluaisin pienen sivupesäni perustaa, rivitalokaksioon, ihan siihen kirjaston viereen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, kuuntelen mielelläni, mitä mielessäsi liikkuu;-)