maanantai 26. elokuuta 2013

Oodi kesämökille

Pistetäänpä vielä yksi setti sekalaisia mökkikuvia viikonlopulta.

On aika ovelaa yrittää poimia marjoja talteen talven varalle, kun vieressä tarkkailee koko ajan yksi tai kaksi karvakorvaa. Aina kun pistät kippoon jotain, koira välittömästi tunkee syömään samaisesta puskasta loput marjat omaan kuonoonsa. 



Tuu jo, miten sä noin hidas oot??


No okei, älä vaahtoo, mä saatoin käydä tuolla mutaojassa.














Hei vaan ja ensi kesään, ikävähän tässä ehtii tulla!


lauantai 24. elokuuta 2013

Saavuit juuri Sulkavalle

Tänään tuntui sille kuin olisin hyvästellyt rakkaan vanhan sukulaisen. Väistämättä oli viimeinen käyntikertani kuun lopussa sulkevassa Marimekon tehtaanmyymälässä Sulkavalla. 90-luvun alkupuolelta asti se on ollut kuin se suvun vanha täti tai setä, jota näkee aina pari kertaa vuodessa ja jonka tapaamisesta jää aina yhtä hyvä mieli. Kiitos siis kaikista näistä vuosista, samat ihmiset ovat iloisina palvelleet minuakin vuosikymmenenet.


Vaikea kuvitella, että tämän kauniimpaa tehdasrakennusta Suomesta löytyisi. Sijaintikin vielä aivan kiinni Saimaan rannassa, vaikkei se kuvissa näykään.
Luulen, että olen jo aika pitkään katsellut Marimekossa yhtä kaulakorua. Aina se on jäänyt ostamatta, sillä hinta on ollut kirvelevän suolainen. Tänään se nyt lähti sitten kuitenkin mukaani, loppuunmyyntialesta muistoksi kaikista näistä yhteisistä vuosistamme. Kyseessä on Kaisli Kiurun suunnittelema Kivi Necklace. Muistelen, että kyseinen koru olisi ollut syksyn 2010 mallistossa.



Miksi näitä joulujuttuja nyt oikein tuppaa joka kulman takaa? Jouluaaton mekko on nyt sitten jo hankittu.


Sulkavan kirkonkylällä vierähti helposti muutama aurinkoinen aamupäivän tunti.





Usvassa

En vaan voi sille mitään, mutta minusta kaikki syksyssä huutaa yhtä ja ainoata asiaa: luopuminen. Tänä viikonloppunakin se on kovin konkreettista, sillä vietämme  vuoden viimeistä mökkiviikonloppua Sulkavalla.

Yö oli kirpeän kylmä, vain muutaman asteen plussan puolella. Aamun viileydessä järvivesi tuntui suorastaan lämpimältä. Ja hyvä niin, sillä tämän mökin varustus on varsin alkeellinen. Lämpimän veden saaminen saunaa vartenkin on työn ja tuskan takana. Tulikohan pari vuotta sitten kiuasta hankittaessa säästettyä kymppi tai kaksi vähän väärästä kohtaa?






keskiviikko 21. elokuuta 2013

Hulabaloobalai

Syksy on töiden puolesta alkanut kiireisempänä kuin kesäloman loppupuolella ikinä osasin edes kuvitella, ehkä jopa kiireisempenä kuin koskaan aiemmin. Kun ajatukset lähestulkoon koko ajan pyörivät kaikessa työhön liittyvässä, mietin tässä eräänä iltana, että odotanko inspiraatiota seuraavaan mahdollisesti tasokkaampaan postaukseen, vai lankeako siihen, missä aita on nyt matalin.

Lankesin siis. Seuraa joukko mieluisia löytöjä viime viikkojen varrelta.


Mistäköhän tämäkin nyt sitten johtuu, mutta tiikkiesineitä on taas putkahdellut vastaan sieltä täältä. Tämä eteisen peili ja vaateharja-yhdistelmä, jota voisi ehkä kuvailla sanoilla aika ovela, on ehtaa tanskalaista designia. Vielä en ole ehtinyt tutkia, mitä google aiheeseen liittyen löytäisi.

Entäs tämä oravanmallinen myös tanskalainen vaateharja sitten? Pohjaan oli vielä liimattuna alkuperäinen Illums Bolighusetin hintalappu jostain 60-luvulta.


Kynttilänjalkoja on löytynyt muutama erilainen. Tuon matalamman monihaaraisen isäni meinasi väkisin viedä meiltä kotiinsa, niin oli kovasti mieleinen. Korkea kynttilänjalka todennäköisesti uhmaa painovoimaa jossain vaiheessa joulupöydässämme.


Joulupöytä on jo muutenkin välähdellyt mielessäni useampaan kertaan. Minulle tuli töihin Marimekon yritysmyynnin syyskuvasto ja siitä se sitten jotenkin lähti. Visio joulupöydästä kaikista rakkaimpien ihmisten pienten ja isompien kanssa. Toivottavasti pääsemme tänä vuonna kaikki kokoontumaan suureen tupaan, jonka pöytään katetaan muun muassa nämä ihanuudet.


Tulipalon punainen Finelin iso, vanha emalikulho ja tuo halkaisijaltaan puolimetrinen Aarikan musta puulautanen. Maalipinnassa muutama naarmu, mutta kenessäpä meistä ei olisi.


Kotona pidettäviä juhlia varten olen jo jokusen tovin keräillyt Riihimäen lasin vanhoja juomalaseja. Minä otan tällaiset hommat tosissani, Kisuprinsessan rippijuhliin mennessä pelkästään näitä kolmea mallia oli kutakin kolmisenkymmentä kappaletta kotiutettuna. Paria muutakin mallia olen lisäksi kerännyt, ehkä ne pääsevät kuviin joskus myöhemmin.


Taannoin löytyi myös viiden kappaleen setti vähän pienempiä Finelin kulhoja. Sopisivat vaikka reilunkokoisiksi keittokulhoiksi, täysin virheettömätkin ovat. Kaupassa muuten maksoivat kesäkurpitsat 99 senttiä kilo. Kuka väittää, ettei terveellisesti voi syödä halvalla?

Ja sitten vielä pakolliset Arabiat. Kahden hengen setti alkuperäistä Kiltaa pullalautasineen. Pidän tästä vanhan tuotannon valkeasta posliinista enemmän kuin Teeman valkeasta väristä. Eihän tuosta muodosta osaa muuta sanoa, kuin että kyllä se on tavattoman ja ajattoman kaunis. Tai sitten tylsä, voi joku sanoa.


Vaikka kiirettä on piisannut, niin nyt kun näitä aloin luetteloida, huomasin ehtineeni vielä jossain välissä kirpputorillekin.

torstai 15. elokuuta 2013

Ripillepääsyn johdosta

Yötyöksihän se jälleen sitten meni. Ei liene juhlia, jossa viime hetken paniikki ja aikapula ei sitten lopulta kuitenkin iskisi. Mutta kyllä se kannatti tälläkin kertaa.

Juhlailtana vieraiden lähdettyä pyöriskelin taas hetken siinä herttaisessa onnentunteessa, jota tällaisen ponnistuksen jälkeen tuntee. Sää ei pakottanut meitä juhlijoita siirtymään sisätiloihin missään vaiheessa, päin vastoin. Kaikki 55 vierasta levittäytyivät takapihallemme, tarjoilut onnistuivat ja kaikki olivat hyväntuulisia.

Yövuorolainen ei malttanut olla kantamatta kameran jalustaa työvuoron päätteeksi pihalle pimeään loppukesän sydänyöhön. 

Pekkarisen kehuja kerännyttä focacciaa pellillä suoraan uunista
Juhlapöydässä vielä muutama tyhjä kolo odottamassa viimeiseksi valmistuvia tarjoiluja.
Koti on putsblank puunattu
niinkuin päivän sankaritarkin. Huomatkaa maltilliset korot juhlakengissä!
Jokaisen onnistuneen juhlan jälkeen sitä ihmettelee, miksei tule järjestettyä juhlia useammin. Kiitollisena minulle järjestelyissä tarjotusta avusta, jään odottelemaan seuraava kertaa...

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Pientä pyöritystä

Kisuprinsessan lähestyvät rippijuhlat alkavat voimakkaasti painaa päälle. Lähtökohtaisesti minun talouteni ei ole aivan pikkuhetkessä juhlakunnossa. Erityisesti mieltä on vaivannut yläkerran rappiotila. Nukkekodista olin jo päättänyt luopua, mutta jostakin syystä se asia ei käytännössä edistynyt.


Nurkkaus, jossa nukkekoti sijaitsi yläkerran aulassa on ollut mittojensa vuoksi erityisen hankala kalustaa. Olin jo aiemmin tiedostanut, että lisäkirjahyllyt olisivat meille kipeästi tarpeen, mutta sopivaa paikkaa ei oikein löytynyt. Kun nyt sitten vihdoin pistin nukkekotini myyntin, ja se menikin kaupaksi varsin nopeasti, tuli pieni paniikki lähestyvien juhlien ja lattialla lojuvien kirjapinojen keskellä.

Aloin kuumeisesti etsiä sopivaa käytettyä kirjahyllyä eri suunnilta: kirpputoreilta, huutonetistä ja tori.fi:stä. Mistään ei löytynyt hyllyä, joka optimoisi käytettävissä olevan tilan. Mikä pettymys. Aikataulun ollessa tällä kertaa varsin tiukka, päädyin hakemaan Ikeasta Billy-kirjahyllyt, siis aivan uudet paketissa olevat. Ei sillä, että tämä käytetyn tavaran ostaminen olisi minulle joku merkittävä ideologinen kysymys. Minä nyt vaan useimmiten satun löytämään kaiken, mitä tarvitsen (ja paljon sitäkin, mitä en tarvitse) käytettynä.


Kun lattioilla lojuvat kirjapinot ovat näin päässeet kahteen kirjahyllyymme vieläpä aihepiireittäin lajiteltuna, uskon ja toivon, että yläkerran kestokaaos laimenee edes vähän jatkossa. Ja kumpaankin hyllyyn jäi vielä vähän tyhjää tilaakin, joten kirjahankintoja ei ole vielä ihan pakko lopettaa kokonaan.

Sain kun sainkin loman aikana myös alakerran lipaston maalattua. Löysin nyt melkein mustaksi maalatulle lipastolle kaveriksi todella mieluisan lamppukokonaisuuden osto- ja myyntiliikkeestä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, joten lamppuja joutui sitten talossa kierrättämään ja uusimaan parissa muussakin kohtaa.  Näin sitten tuli kahden asian tiimoilta tehtyä pientä uudistusta siellä täällä.

Muu perhe kyllä arveli, että olisi nuo laatikotkin voinut maalata. Mutta tällä kertaa ei. Alkuperäisiä vetimiä ei ole tallella ihan joka laatikkoon, joten niistä tulee eripariset.

Tämä Livalin lamppu, jossa on Kumelan lasitehtaan suoraan tuohon  mustaan, reiälliseen metallilevyyn puhalletut lasikuvut, oli minusta täysin vastustamaton. Valaisimen runko on terästä ja tiikkiä.



Yläkerran aula kaipasi myös lisää valoa, joten kokosin lampun eri kirpputoreilta löytyneistä vanhan lampun osista. Täysin tyytyväinen en tuohon lasihelminauhaan ole, joten voi olla, että se menee vielä vaihtoon paremman sattuessa kohdalle.

torstai 1. elokuuta 2013

Kemikaalikeitos

Tämän jutun ei ole tarkoitus olla nuoremman bloggarisukupolven keskuudessa kovin suosittu meikkitutoriaali. Oikeastaan ainoa tarkoitukseni on herättää hetkeksi ajattelemaan, miten paljon kaikenlaisille kemikaaleille altistumme päivittäin. Minun kaltaiseni kosmetiikka-addikti eritoten.

Jäin miettimään tätä taannoin, kun yksi ystäväni ihmetteli ääneen epäjohdonmukaista käyttäytymistäni. Olen nimittäin todennäköisesti keskimääräistä tiedostavampi ruuan lisäaineiden ja terveellisyysnäkökohtien suhteen. Samoin lopetin jo kuutisen vuotta sitten hiusten kaikenlaiset väri- ja muut käsittelyt. Ainoa lisäaine, jota hiuksiini olen siitä lähtien lisännyt on hiuslakka.

Mutta sitten on kaikki tämä muu kosmetiikka. Sitä kuluu niin, että lorina käy. Listaan tähän totuudenmukaisesti kaikki ulkonäön kohentamiseen liittyvät tuotteet, joita aamulla ennen töihin lähtöä käsissäni pidän ja pärstääni levitän.

Mitään luottomerkkiä kosmetiikassa minulla ei ole. Erilaisten tuotteiden joukossa on muutamia, joita olen käyttänyt uskollisesti jo vuosia, mutta useimmiten tulee kokeiltua milloin mitäkin. Kosmetiikan käyttäjiä, erilaisia ihotyyppejä ja makuja on niin monenlaisia, että en lähde suosittelemaan mitään tuotetta kenellekään toiselle, mutta toki voin kertoa, mistä itse olen pitänyt ja miksi.

Minulle on muotoutunut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana varsin vahvat, suorastaan minuutin tarkat arkiaamujen rutiinit. Suihkusta töihinlähtökuntoon suoriutuminen sujuu joka aamu noin 40 minuutissa. Siinä on mukana suihkussa käynti, hiukset, meikki, vaatteet ja niiden mahdollinen silittäminen.



Sampoon suhteen en tosiaankaan ole vaativa. Tällä kertaa kylpyhuoneesta sattuu löytymään jättipullo Tigin sampoota, mutta useimmiten siellä on ihan vaan tavallista Linnaa tai Erittäin Hienoa suomalaista. Klippoteketin hiuslakan taas löysin kuutisen vuotta sitten, kun sain selville erään aina niin tiptop-tukkaisen ystäväni kampausten salaisuuden. Siitä lähtien en ole muuta lakkaa käyttänytkään.


Kasvovesi on tällä hetkellä Biothermin Biosource. Kesäaikaan, jos on ollut sopivasti yövoidetta käytössä, pelkkä seerumi usein riittää kosteutukseksi, joten tällä hetkellä varsinaista kosteusvoidetta ei ole käytössä. Silmänympärysvoidetta en jätä koskaan väliin. Sekä seerumi, että silmänympärysvoide sattuvat tällä kertaa olemaan No 7 hajuttomia tuotteita. Deodorantti perus-Niveaa, toivottavasti riittävä;-)


Tästä purkkiarsenaalista lienee helppo päätellä, mikä meikkituote tuottaa eniten päänvaivaa. Käytin kymmenen vuotta kesät talvet pelkästään Cliniquen Soft Finish-voidetta. Se oli täydellinen tuote pintakuivalle couperosa-iholleni. Lopettivat ketkut kuitenkin  sen valmistamisen, viimeisessä pullossani on jäljellä vielä muutaman käyttökerran verran.

Nyt on tullut sitten pikkuhiljaa tutustuttua  erilaisiin vaihtoehtoihin korvaavaksi tuotteeksi. Molemmat YSL:n voiteet ovat erinomaisia: Perfect Touchissa voide tulee suoraan pullon päässä olevaan harjaan ja Touche Eclatissa on taas pumppukorkki. Kumpainenkin on kyllä värinsä vuoksi parhaimmillaan talvi-iholla. Estee Lauder levittyy myös ihan mukavasti eritoten siveltimellä ja tuo Cliniquen oikeanpuoleinen voide on täydellinen kesävoide. Näitä sitten vaihdellaan ihon kunnon ja värin mukaan. Koska laitan meikkivoidetta ainoastaan punoittaville poskilleni, jokaikinen purnukka kestää piiitkään.


Louis Widmerin kynämäinen peitepuikko on mahtava ihon pienten virheiden peittämiseen, sillä pystyy tekemään tosi tarkkaa työtä. YSL:n valokynästä en melko varmasti luovu ikinä. Sitä menee pienet sipaisut silmän alusten tummimpiin ja kulmaluun korkeimpiin kohtiin ja amorinkaareen. Luomivärin alle tulee vielä ohut kerros Lumenen silmämeikin pohjustusta.


Cliniquen irtopuuteri on toinen tuote, jota olen käyttänyt jo kymmenen vuotta. Väri on kaikkiin vuodenaikoihin sopiva ja tuote on käsittämättömän riittoisa. Yksi purkki kestää helposti puolitoista vuotta, vaikka se onkin päivittäisessä käytössä.


Rajaukset jommallakummalla Lancomen ruskeista kynistä fiiliksen mukaan. Kulmakarvojen mahdollisten aukkojen paikkaus Lumenen kulmakarvakynällä, jossa on hyvä harja kynän päässä. Luomiin värit ja varjostukset Diorin Jungle Fever-paletista. Erinomainen luomiväri, pigmenttiä tuotteesta löytyy juuri  oikea määrä. Tummimmassa värissä ei ole helmiäistä, mutta kahdesta muusta väristä sitä löytyy.


Useimmiten huuliin tulee laitettua vain huulirasvaa. Tällä hetkellä käytössä tämä Sephora ja Blistex. Jos joskus innostun huulilleni jotain muuta tekemään, käytössä ovat L'orealin nude huultenrajauskynä ja Diorin niinikään nude huulipuna.


Hajuvedet ovat kyllä yksi armoton heikkouteni olleet aina. Tällä hetkellä käytössä on ainoastaan neljä, sillä olen onnistunut vähän hillitsemään itseäni. Joka tapauksessa hajuvesiä päivittäin vaihtelemalla on helpompi välttää liika-annostelun aiheuttamat ongelmat ympäristössään.


Poskipunaksi sipaisen kevyesti persikkaan taittuvaa punaa joko Lumenelta tai Clarinsilta.


Ja tässä sitten se meikkipöydän ehdoton ja täydellinen turhuus: Guerlainin Meteorites-pallot. Purkissa pyöräytetään pari kertaa isoa sivellintä ja pöly sitten sipaistaan kasvojen kohokohtiin tuomaan valoa. Erivärisillä palloilla on kuulemma jokaisella oma tehtävänsä. Lopputuloksesta voidaan olla varmasti aika montaa mieltä, mutta sipsuttelijan mieli on ainakin hyvä, sillä tämä avaruuspöly on ihanan hyväntuoksuista.

Ja ripsiväri ei sitten tästä tarinasta unohtunut, sillä tällä hetkellä en käytä sitä ollenkaan. Olen aina itse asiassa inhonnut ripsivärejä, joten alkukesästä jätin sen jälleen kokonaan pois käytöstä. Ripset ainoastaan taivutan silmämeikin tehtyäni.

Tämmöistä turhuutta tällä kertaa. Eiköhän tuosta cocktailista kerry jo muutama sata lisäainetta ja kemikaalia per päivä. Gesundheit!