Hulabaloobalai

Syksy on töiden puolesta alkanut kiireisempänä kuin kesäloman loppupuolella ikinä osasin edes kuvitella, ehkä jopa kiireisempenä kuin koskaan aiemmin. Kun ajatukset lähestulkoon koko ajan pyörivät kaikessa työhön liittyvässä, mietin tässä eräänä iltana, että odotanko inspiraatiota seuraavaan mahdollisesti tasokkaampaan postaukseen, vai lankeako siihen, missä aita on nyt matalin.

Lankesin siis. Seuraa joukko mieluisia löytöjä viime viikkojen varrelta.

Mistäköhän tämäkin nyt sitten johtuu, mutta tiikkiesineitä on taas putkahdellut vastaan sieltä täältä. Tämä eteisen peili ja vaateharja-yhdistelmä, jota voisi ehkä kuvailla sanoilla aika ovela, on ehtaa tanskalaista designia. Vielä en ole ehtinyt tutkia, mitä google aiheeseen liittyen löytäisi.

Entäs tämä oravanmallinen myös tanskalainen vaateharja sitten? Pohjaan oli vielä liimattuna alkuperäinen Illums Bolighusetin hintalappu jostain 60-luvulta.

Kynttilänjalkoja on löytynyt muutama erilainen. Tuon matalamman monihaaraisen isäni meinasi väkisin viedä meiltä kotiinsa, niin oli kovasti mieleinen. Korkea kynttilänjalka todennäköisesti uhmaa painovoimaa jossain vaiheessa joulupöydässämme.

Joulupöytä on jo muutenkin välähdellyt mielessäni useampaan kertaan. Minulle tuli töihin Marimekon yritysmyynnin syyskuvasto ja siitä se sitten jotenkin lähti. Visio joulupöydästä kaikista rakkaimpien ihmisten pienten ja isompien kanssa. Toivottavasti pääsemme tänä vuonna kaikki kokoontumaan suureen tupaan, jonka pöytään katetaan muun muassa nämä ihanuudet.

Tulipalon punainen Finelin iso, vanha emalikulho ja tuo halkaisijaltaan puolimetrinen Aarikan musta puulautanen. Maalipinnassa muutama naarmu, mutta kenessäpä meistä ei olisi.

Kotona pidettäviä juhlia varten olen jo jokusen tovin keräillyt Riihimäen lasin vanhoja juomalaseja. Minä otan tällaiset hommat tosissani, Kisuprinsessan rippijuhliin mennessä pelkästään näitä kolmea mallia oli kutakin kolmisenkymmentä kappaletta kotiutettuna. Paria muutakin mallia olen lisäksi kerännyt, ehkä ne pääsevät kuviin joskus myöhemmin.

Taannoin löytyi myös viiden kappaleen setti vähän pienempiä Finelin kulhoja. Sopisivat vaikka reilunkokoisiksi keittokulhoiksi, täysin virheettömätkin ovat. Kaupassa muuten maksoivat kesäkurpitsat 99 senttiä kilo. Kuka väittää, ettei terveellisesti voi syödä halvalla?

Ja sitten vielä pakolliset Arabiat. Kahden hengen setti alkuperäistä Kiltaa pullalautasineen. Pidän tästä vanhan tuotannon valkeasta posliinista enemmän kuin Teeman valkeasta väristä. Eihän tuosta muodosta osaa muuta sanoa, kuin että kyllä se on tavattoman ja ajattoman kaunis. Tai sitten tylsä, voi joku sanoa.

Vaikka kiirettä on piisannut, niin nyt kun näitä aloin luetteloida, huomasin ehtineeni vielä jossain välissä kirpputorillekin.