Kemikaalikeitos

Tämän jutun ei ole tarkoitus olla nuoremman bloggarisukupolven keskuudessa kovin suosittu meikkitutoriaali. Oikeastaan ainoa tarkoitukseni on herättää hetkeksi ajattelemaan, miten paljon kaikenlaisille kemikaaleille altistumme päivittäin. Minun kaltaiseni kosmetiikka-addikti eritoten.

Jäin miettimään tätä taannoin, kun yksi ystäväni ihmetteli ääneen epäjohdonmukaista käyttäytymistäni. Olen nimittäin todennäköisesti keskimääräistä tiedostavampi ruuan lisäaineiden ja terveellisyysnäkökohtien suhteen. Samoin lopetin jo kuutisen vuotta sitten hiusten kaikenlaiset väri- ja muut käsittelyt. Ainoa lisäaine, jota hiuksiini olen siitä lähtien lisännyt on hiuslakka.

Mutta sitten on kaikki tämä muu kosmetiikka. Sitä kuluu niin, että lorina käy. Listaan tähän totuudenmukaisesti kaikki ulkonäön kohentamiseen liittyvät tuotteet, joita aamulla ennen töihin lähtöä käsissäni pidän ja pärstääni levitän.

Mitään luottomerkkiä kosmetiikassa minulla ei ole. Erilaisten tuotteiden joukossa on muutamia, joita olen käyttänyt uskollisesti jo vuosia, mutta useimmiten tulee kokeiltua milloin mitäkin. Kosmetiikan käyttäjiä, erilaisia ihotyyppejä ja makuja on niin monenlaisia, että en lähde suosittelemaan mitään tuotetta kenellekään toiselle, mutta toki voin kertoa, mistä itse olen pitänyt ja miksi.

Minulle on muotoutunut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana varsin vahvat, suorastaan minuutin tarkat arkiaamujen rutiinit. Suihkusta töihinlähtökuntoon suoriutuminen sujuu joka aamu noin 40 minuutissa. Siinä on mukana suihkussa käynti, hiukset, meikki, vaatteet ja niiden mahdollinen silittäminen.

Sampoon suhteen en tosiaankaan ole vaativa. Tällä kertaa kylpyhuoneesta sattuu löytymään jättipullo Tigin sampoota, mutta useimmiten siellä on ihan vaan tavallista Linnaa tai Erittäin Hienoa suomalaista. Klippoteketin hiuslakan taas löysin kuutisen vuotta sitten, kun sain selville erään aina niin tiptop-tukkaisen ystäväni kampausten salaisuuden. Siitä lähtien en ole muuta lakkaa käyttänytkään.

Kasvovesi on tällä hetkellä Biothermin Biosource. Kesäaikaan, jos on ollut sopivasti yövoidetta käytössä, pelkkä seerumi usein riittää kosteutukseksi, joten tällä hetkellä varsinaista kosteusvoidetta ei ole käytössä. Silmänympärysvoidetta en jätä koskaan väliin. Sekä seerumi, että silmänympärysvoide sattuvat tällä kertaa olemaan No 7 hajuttomia tuotteita. Deodorantti perus-Niveaa, toivottavasti riittävä;-)

Tästä purkkiarsenaalista lienee helppo päätellä, mikä meikkituote tuottaa eniten päänvaivaa. Käytin kymmenen vuotta kesät talvet pelkästään Cliniquen Soft Finish-voidetta. Se oli täydellinen tuote pintakuivalle couperosa-iholleni. Lopettivat ketkut kuitenkin  sen valmistamisen, viimeisessä pullossani on jäljellä vielä muutaman käyttökerran verran.

Nyt on tullut sitten pikkuhiljaa tutustuttua  erilaisiin vaihtoehtoihin korvaavaksi tuotteeksi. Molemmat YSL:n voiteet ovat erinomaisia: Perfect Touchissa voide tulee suoraan pullon päässä olevaan harjaan ja Touche Eclatissa on taas pumppukorkki. Kumpainenkin on kyllä värinsä vuoksi parhaimmillaan talvi-iholla. Estee Lauder levittyy myös ihan mukavasti eritoten siveltimellä ja tuo Cliniquen oikeanpuoleinen voide on täydellinen kesävoide. Näitä sitten vaihdellaan ihon kunnon ja värin mukaan. Koska laitan meikkivoidetta ainoastaan punoittaville poskilleni, jokaikinen purnukka kestää piiitkään.

Louis Widmerin kynämäinen peitepuikko on mahtava ihon pienten virheiden peittämiseen, sillä pystyy tekemään tosi tarkkaa työtä. YSL:n valokynästä en melko varmasti luovu ikinä. Sitä menee pienet sipaisut silmän alusten tummimpiin ja kulmaluun korkeimpiin kohtiin ja amorinkaareen. Luomivärin alle tulee vielä ohut kerros Lumenen silmämeikin pohjustusta.

Cliniquen irtopuuteri on toinen tuote, jota olen käyttänyt jo kymmenen vuotta. Väri on kaikkiin vuodenaikoihin sopiva ja tuote on käsittämättömän riittoisa. Yksi purkki kestää helposti puolitoista vuotta, vaikka se onkin päivittäisessä käytössä.

Rajaukset jommallakummalla Lancomen ruskeista kynistä fiiliksen mukaan. Kulmakarvojen mahdollisten aukkojen paikkaus Lumenen kulmakarvakynällä, jossa on hyvä harja kynän päässä. Luomiin värit ja varjostukset Diorin Jungle Fever-paletista. Erinomainen luomiväri, pigmenttiä tuotteesta löytyy juuri  oikea määrä. Tummimmassa värissä ei ole helmiäistä, mutta kahdesta muusta väristä sitä löytyy.

Useimmiten huuliin tulee laitettua vain huulirasvaa. Tällä hetkellä käytössä tämä Sephora ja Blistex. Jos joskus innostun huulilleni jotain muuta tekemään, käytössä ovat L'orealin nude huultenrajauskynä ja Diorin niinikään nude huulipuna.

Hajuvedet ovat kyllä yksi armoton heikkouteni olleet aina. Tällä hetkellä käytössä on ainoastaan neljä, sillä olen onnistunut vähän hillitsemään itseäni. Joka tapauksessa hajuvesiä päivittäin vaihtelemalla on helpompi välttää liika-annostelun aiheuttamat ongelmat ympäristössään.

Poskipunaksi sipaisen kevyesti persikkaan taittuvaa punaa joko Lumenelta tai Clarinsilta.

Ja tässä sitten se meikkipöydän ehdoton ja täydellinen turhuus: Guerlainin Meteorites-pallot. Purkissa pyöräytetään pari kertaa isoa sivellintä ja pöly sitten sipaistaan kasvojen kohokohtiin tuomaan valoa. Erivärisillä palloilla on kuulemma jokaisella oma tehtävänsä. Lopputuloksesta voidaan olla varmasti aika montaa mieltä, mutta sipsuttelijan mieli on ainakin hyvä, sillä tämä avaruuspöly on ihanan hyväntuoksuista.

Ja ripsiväri ei sitten tästä tarinasta unohtunut, sillä tällä hetkellä en käytä sitä ollenkaan. Olen aina itse asiassa inhonnut ripsivärejä, joten alkukesästä jätin sen jälleen kokonaan pois käytöstä. Ripset ainoastaan taivutan silmämeikin tehtyäni.

Tämmöistä turhuutta tällä kertaa. Eiköhän tuosta cocktailista kerry jo muutama sata lisäainetta ja kemikaalia per päivä. Gesundheit!