sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Mäntyä ja marraskuuta


Joo, olin  ihan topakasti päättänyt, että yhtään vanhaa täkkiä en enää hanki. Joo, olin päättänyt, että tänä syksynä tämä mummola pistetään vihdoin myyntiin. Mutta silti, marraskuiseen viikonlopun viettoon ajettiin Pekkarisen kanssa kaksi uutta vanhaa luonnonvalkeaa silkkitäkkiä kyydissä, eivätkä mummolan myyntisuunnitelmat ole edistyneet yhtään mihinkään.
Taas kerran tuvassa istuin ja katselin mäntyisiä, kellastuneita seiniä, lattioita ja kattoa ja ihmettelin, miten joku asia voikin yhtäaikaa olla niin kammottava ja silti niin tärkeä. Kymmenen vuotta sitten olisin helposti vielä peittänyt kaiken maalilla, nyt epäröin. Isovanhempien omista metsistä kaadetuista männyistä paikallisen puusepän tekemät ovet ja ikkunat, katot ja lattiat. Ukin pelastamista 1800-luvulla rakennetusta purkutalon hirsistä sahatut tuvan seinäpaneelit, kaikessa mäntyisessä ja ahdistavassa kamaluudessaan jotenkin niin suomalaiset.
Mummi leipoi usein maustekakkua ja niin leipoi toinenkin mummini. Se on leivonnaisten ehdotonta aatelia ja sopii tämän paikan henkeen täydellisesti. Sellaisen paistoin meille tälläkin reissulla, sen toisen mummin perintönä saadulla reseptillä. Isomummoni Olgan reseptikirjasta tämän ohjeen löysin merkinnällä ”Liisalta, on hyvä!”

LIISA-MUMMON HYVÄ MAUSTEKAKKU

1,5 dl voisulaa
3dl sokeria
4 munaa
1,5 dl kermaa
3,75 dl vehnäjauhoja
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 tl ruokasoodaa

Vaahdota sokeri ja munat. Sekoita mausteet ja sooda jauhoihin ja lisää ne, kerma ja voisula muna-sokeri-seokseen. Paista jauhotetussa vuokassa 175-200 asteessa noin 45 minuuttia.

IMG_4979 IMG_4971 IMG_4970 IMG_4947 IMG_4943


Eräässä tyhjässä ja turhassa mummolan nurkassa majailevat tonttupojat Tahvo ja Toope. Tällä reissulla piti vähän auttaa poikia sisustushommissa, Tonttulan huusholli oli ryöstäytynyt aikamoisen sotkuiseen kuntoon.

tonttula

Joulu jo mielessä oli tarkoitus myös inventoida lautasia, mutta kuinka ollakaan, se homma ei tällä kertaa huvittanutkaan yhtään. Tyydyin ottamaan muutamasta pinosta valokuvan. Tähän täytyy palata joskus...

lautaset IMG_4976 IMG_4958

perjantai 15. syyskuuta 2017

Oh shit not you again

Never to return

Like wind, all things refuse to stay.
No lasting place is here;
All rosy cheeks will fade away,
Each smile – and every tear.

Why then be full of sorrow.
Distress and harm don’t last;
Like leaves, they’re gone tomorrow –
Time and man are soon past.

All vanishes away – away!
Your youth, your hope, and your friend.
Like wind, all things refuse to stay.
Never to return, only to end!

H.C. Andersen

Frijsenborg 23 August 1868




IMG_4656 IMG_4652 IMG_4671 IMG_4676 IMG_4678 IMG_4040 IMG_4679 IMG_4723 IMG_4753 IMG_4759 IMG_4782 IMG_4734 IMG_4773 IMG_4691

lauantai 2. syyskuuta 2017

Nääkin me nähtiin, Englanti osa 4/4

Koko pariviikkoinen matkamme oli niin täynnä elämyksiä ja kauniita näkymiä, että tuntuu täysin pöhkölle laittaa kohteita paremmuusjärjestykseen. Teen sen silti, sillä viimeisen Lontoon-päivämme kohteet kaikesta huolimatta jättivät sydämeeni suurimman jäljen monestakin syystä.

Täydelliseen maanantaipäivään opettajamme oli mahduttanut meille sopivasti ohjelmaa ja itselleen aikaa viettää sen meidän kanssamme. Ope ei meitä juuri ennestään tuntenut, joten hän oli aidosti liikuttavan jännittynyt seuratessaan, mitä hänen valitsemistaan kohteista pitäisimme. Helpotus tuntui olevan käsin kosketeltava, kun Brunswick Housen portista sisään astuttuamme loppupäivä olikin meidän puoleltamme yhtä huokailua ja sydämen tykytystä.

Päivän aikana ehdimme käydä Covent Gardenin kukkatukussa, Brunswick Housessa, puutarhamuseossa ja Chelsea Physic Gardenissa. Kun viimeisenä iltana Lontoossa istuin puolen yön maissa makuuhuoneeni parvekkeella ja kuuntelin kaupungin huminaa, muistin elävästi, miten jo pienenä tyttönä pidin yöllistä tehtaiden huminaa Varkaudessa lohdullisena. Jotenkin sellainen on aina tuonut minulle turvallisen tunteen siitä, että vaikka minä nukun, asiat etenevät ja maailma pyörii edelleen.

Paljon pahaa oli maailmassa tapahtunut matkamme aikana, mutta me olimme kohdanneet niin paljon ystävyyttä, hyvää tahtoa ja anteliaisuutta, että levollisin mielin painoin pääni tyynyyn Hampsteadissa tuona iltana.

IMG_4598chelsea1 IMG_4530

Brunswick House on antiikkikaupan, juhlatilan ja ravintolan järisyttävän tunnelmallinen yhdistelmä Vauxhallin alueella. Ainakin tällaisen rähjäromantiikan ystävän paikka sai melkein pois tolaltaan.
  IMG_4527 IMG_4519 IMG_4520 IMG_4525 IMG_4528

Jos ihmisen kokoinen kauniisti rakennettu kasvitieteellinen puutarha kiinnostaa, kannattaa 1600-luvulla perustettu Chelsea Physic Garden ehdottomasti lisätä listalle.

IMG_4594IMG_4578 IMG_4575 IMG_4569 IMG_4566 IMG_4565 IMG_4564 IMG_4558 IMG_4556 chelsea

Kiitos Maarit aivan mahtavasta matkaseurasta. Arvaan kyllä, että ilahdut tästä kuvasta kovin, mutta minusta tässä tiivistyy hyvin meidän reissumme sisältö: hempeätä nautintoa kermakuorrutuksella alusta loppuun.
IMG_4482

tiistai 29. elokuuta 2017

Pellon poikki, Englanti osa 3/4

En varsinaisesti ole mikään mietelausenainen. Vuosien varrella kuitenkin silloin tällöin on vastaan tullut sellaisia paikkoja, joista ei ole meinannut millään päästä yli ja eteenpäin. Ja silloin, on mieleen jostain putkahtanut joku jonkun viisaamman hieno ajatus ja siitä on muokkautunut omaan käyttöön sopiva.

Yksi näistä ajatuksista on ja pysyy. Uskon nimittäin ihan oikeasti, että kukaan ihminen ei ilmesty elämäämme sattumalta. Olipa kyseessä sitten muutaman sekunnin kohtaaminen tai koko elämän kestävä tuttavuus, jokaisella kohtaamisella on minusta joku tarkoitus.

Pakko kyllä sanoa, että vielä minulle ei ole alkuunkaan auennut, miksi ihan tavallisen Tahvanaisen tytön Savosta, lontoolaisen multimiljönäärin, Lontoossa työskentelevän italialaisen puutarhurin ja derbyshireläisen keskiaikaisten linnan ovien valmistamiseen erikoistuneen puusepän tiet kohtasivat hetkeksi. Suurella todennäköisyydellä siitä ei selkoa minulle koskaan tulekaan, mutta joku syy siihen silti oli.

Niinkuin aina muulloinkin, ihmiset ja kohtaamiset olivat minulle se ehdottomasti tärkein asia tällä matkalla. Hyvänä kakkosena tulivatkin sitten erilaiset miljööt. En ole ikinä ollut mikään eräihminen. Eniten minua ovat aina puhutelleet ympäristöt, joissa jollain tapaa näkyy ihminen, ihmisen toiminta ja kädenjälki. Rakastan yhtälailla täysin urbaania kaupunkiympäristöä kuin ihmisen hoitamaa luonnonmukaisempaa maisemaakin: kaikenlaisia puutarhoja ja puistoja. Ja niitähän meidän matkallamme riitti.

Yksi ihanista päivistä vietettiin Lontoossa, Thamesin rannoille levittäytyvän Richmondin alueella ja Petersham Nursery-nimisessä puutarhamyymälässä, jossa kasvien lisäksi myytiin myös kaikenlaista muuta puutarhaan ja sisustukseen sopivaa houkuttelevaa, mutta kallista. Lisäksi tiloissa toimii ravintola ja kahvila, jotka käsittääkseni ovat hyvinkin tasokkaan ruokapaikan maineessa. Petershamiin kävelyreitti kulki hauskasti pellon läpi. Samaisella pellolla "lehmät" varsin tyytyväisinä ja hyvinvoivan näköisinä mussuttivat omia aterioitaan meistä kävelijöistä piittaamatta.




IMG_4323 IMG_4383 IMG_4328 IMG_4380 IMG_4384 IMG_4360 IMG_4351 IMG_4348 IMG_4341 IMG_4354 IMG_4338 IMG_4340 IMG_4358 IMG_4369