Sain joskus nuorena tyttönä taulun, joka oli ollut mummini ollessa
pikkutyttö hänen lempitaulunsa. Se on sellainen 30-luvulla tavallinen
sisustustaulu, ei mitään arvotaidetta. Siitähän se sitten lähti, pikkutaulujen
haaliminen. Joku laatikollinen näitä kai jo on, seinillä niitä ei juurikaan
ole. Yksinomaan siitä syystä, että meillä on ripustamiseen sopivia seiniä kovin
vähän.
Taulujen aiheet vaihtelevat lapsista, eläimiin, kukkiin ja
uskonnollisiin aiheisiin. On nättiä, värillistä, vähän pelottavaakin,
värillistä ja mustavalkoista. Kullanvärisiä ja ruskeita kehyksiä. Joissakin on
takana muistokirjoitus siitä, että taulu on annettu lahjaksi jollekin. Mukavaa, minun ei silloin tarvitse
arpoa taulun ikää. Nykyisin yritän ostaa enää vain näitä ihan pieniä, niin kuin
tämä tosi söpö keväinen kukkakimppu. Keväiseksi kumman synkissä väreissä.
Toivoisin, että minulla joskus on asunto, jossa on niin
paljon ylimääräistä seinätilaa, että voin ripustaa nämä kaikki seinälle.
Kunniapaikalle tietysti se mummin taulu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, kuuntelen mielelläni, mitä mielessäsi liikkuu;-)