15 vuotta sitten ei ollut vielä ollenkaan vaikeaa löytää
piippurassitonttuja. Menipä mihin tahansa vanhaa tavaraa myyvään paikkaan
joulun alla, niitä löytyi melkein ilmaiseksi. Ja niitä minä myös ostin.
Näissä on aina minun silmääni ollut jotain liikuttavan
kotikutoista, vaikka Weiste näitä valmisti 40-luvulta lähtien. Pää on usein
paperimassapallo ja tontut seisovat monesti pahvinpalalla. Ellen väärin muista,
Weisteen tehtaalla Hangossa valmistettiin itse myös se piippurassi, joita
näihin käytettiin.
Tänä syksynä tajusin, että enää näitä ei juuri näy. Tai jos
joskus löytyykin, hinnat eivät enää pysy minun budjettieni sisällä. Tämä
yksinäinen, mutta kovin touhukas tonttumuori on ainoa lisä joukkoihini viime aikoina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, kuuntelen mielelläni, mitä mielessäsi liikkuu;-)