Helposti sorrun sellaiseen ajatteluun, etten voi kirjoittaa tänne mitään, koska mielessä ei ole yhtään järkevää ajatusta. Eipä ole tänäkään viikonloppuna, mielessä pyörivät sekavana tajunnanvirtana vielä alkuviikon kauheat tapahtumat ja elämä pyörii sen ympärillä, että totutellaan arkeen yhden koiran taktiikalla.
Onneksi valon määrä lisääntyy nyt huikeata tahtia. Tunnistan itsessäni jokakeväisen ilmiön, jonka tiimoilta Paperitähti löytyy harva se päivä jonkun puutarhaliikkeen tai kukkakaupan kasvilavojen ääreltä. Vihervarustelu on alkanut.
Mistäköhän sekin sitten johtuu, että kirpputorikierroksilla entistä useammin tarttuu mukaan jotain ihan totaalisen ysäriä. Kaikkea sellaista, jolle olisin muutama vuosi sitten vielä makeasti nauranut. Ihan ykköslöytöjä siitä aihepiiristä ovat tänä talvena olleet nämä päänmalliset kukkaruukut.
Vanhemmista tavaroista puhuttaessa korit ovat viime aikoina täyttyneet vanhasta ruskeasta ja vihreästä lasista. Vanha vihreä pullo, jonka kyljessä on kohokirjaimin teksti Jalostaja tai Lysoolia on vaan yksinkertaisesti ihana.
Harvemmin enää sorrun orkideoihin, sillä ne kukkivat yleensä niin pitkään, että ehdin jo moneen kertaan kyllästyä niihin. Tämä tummanpuhuva, lähes musta, pienikukkainen lajike kuitenkin tuntui sopivan tähän hetkeen täydellisesti, joten tuossa se nyt ikkunalaudalla lukemattomia nuppujansa availee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, kuuntelen mielelläni, mitä mielessäsi liikkuu;-)