Rengasretki Virossa, osa 3

Ensin päätimme, että varataan matkaan yksi yö. Sitten keksittiin vähän lisäkohteita ja venytettiin kahteen yöhön. Kun reissuun lähtee, niin eihän se riitä, joten muutettiin paluu vielä yölaivalle ja käytössämme oli näin kolme kokonaista päivää.

Vilkaisu karttaan antoi meille ajatuksen, että Sipulitien loppupäästä ehtisimme vielä vallan mainiosti käydä Tartossa. Ja jos sinne kerran ehditään, niin eihän tuo Viljandikaan kaukana olisi. Minä olin päättänyt, että äiti ajaa sinne, mihin tytär haluaa. Ja tytär halusi nähdä myös Viljandin. Se ei kyllä ollut virhe millään tapaa. Hyvin ehdittiin, ja ennenkaikkea, kyllä kannatti.

Tartto on kaupunkina monellekin suomalaiselle hyvin tuttu. Täällä nähtiin siten jo paljon turisteja, jopa yksi tuttava tuli vastaan vanhan kaupungin kaduilla. Kaupunkihan on vähän niinkuin Tallinna pienoiskoossa: uutta ja vanhaa söpösti samojen rajojen sisällä.

Viljandista ei voikaan sitten muuta oikein sanoa kuin että tänne vielä palataan. Jälkikäteen olemme löytäneet kaupungista parikin hotellia, joissa enemmän kuin mielellään kallistaisimme
päämme tyynylle. Takaisin on siis tuleminen joku päivä, vaikka tämänkertainen vierailumme alkoikin kaatosateessa kamalan ruman kauppakeskuksen pihalla paikkaa ihmetellessä. Viiden minuutin ajan mietimme, viitsimmekö edes autosta ulos nousta. Hyvä, että viitsimme.

Lopuksi vielä lämmin kiitos viljandilaisella parkkiksella lepäilevälle valkealle ratsulleni, joka jälleen kerran jaksoi meitä valittamatta ja nöyrästi paikasta toiseen kuskata, pieniä teitä ja isoja teitä. Kilometrejä on kertynyt kanssani jo kiitettävä määrä <3