Møns Klint on se ranta, joka sai minut kiihkeästi haaveilemaanTanskan matkasta. Kävimme joskus vuosia sitten siellä kesälomareissulla lasten kanssa. Jyrkänteen laidalta laskeutuvien 492 portaan puolivälissä pikkuhiljaa puiden latvojen lomasta paljastuva huikea maisema teki vaikutuksen minuun silloin ja niin se teki yhä edelleen. Että näyttääkin ihminen mitättömälle moisen luonnonmuodostelman äärellä.
.
Ranta on kivinen. Kivet ovat kauniisti pyöreäksi hioutuneita ja niiden päällä käveleminen saa aikaan hauskan äänen. Ne ovat niin täydellisiä ja ihanan tuntuisia pidellä kädessä, että mukaan olisin vaivatta kerännyt kassillisen jos toisenkin kotiin viemiseksi, elleivät samaiset 492 rappua ylöspäin olisi ennakoineet melkoista puuskutusta jo ihan ilman ylimääräistä kiviriippaakin. Täytyi siis tälläkin kertaa tyytyä vain muutamaan erityisen kauniiseen yksilöön jokaisen taskun pohjalla.
Pariin otteeseen kiinnitimme teiden varsilla huomiomme opasteisiin paikkaan nimeltä Stevn Klint. Kun nyt kerran olimme klinttilinjalle lähteneet, päätimme sitten käydä katsastamassa tämänkin, vaikkei kohde ollutkaan suunnitelmissamme, eikä meille etukäteen mitenkään tuttu. Paikka on päässyt peräti Unescon maailmanperintölistalle: alueen kalkkikiviesiintymä lienee yksi maailman suurimmista.
Kallionjyrkänteet eivät minun mielestäni ole täällä ihan yhtä vaikuttavia kuin Møn-saaren jyrkänteet. Mutta, täällä on jyrkänteen reunalle joskus 1800-luvulla rakennettu kivikirkko, josta karkeasti puolet oli 1900-luvun alussa valunut eräänä yönä sortuneen jyrkänteen mukana rannalle. Kohtaan, josta kirkko nyt yllättäen loppui, oli rakennettu parveke, josta pääsi ihailemaan maisemaa moneen suuntaan. Rannalle pääsi laskeutumaan kirkon pihalta lähteviä varsin jyrkkiä portaita myöten. Samaiset portaat, luonnollisesti muutama matkamuistokivi taskussa, kavuttiin myös takaisin ylös.
Vaan vieläkin oli meillä monta rannalla vietettävää tuntia jäljellä ja kokemukset ylipäätänsä aina vain paranemassa loppumatkaa kohden.
Bonuskuvassa Møns Klintin rannalta löytynyt kynttilää vaille valmis kynttilänjalkakivi kotona ruokapöydällä.
Bonuskuvassa Møns Klintin rannalta löytynyt kynttilää vaille valmis kynttilänjalkakivi kotona ruokapöydällä.
Minäkin kannan matkoilta kiviä kotiin. Kynttilänjalkakivi on ihana!
VastaaPoistaNiin ne vaan iän myötä yhtäkkiä ilmaiset löydöt on parhaita löytöjä. Voit uskoa, että olin aika soikeena, kun löysin tuon reikäkiven sieltä rannalta. Muilta rannoilta kiivaasti haeskelin hioutuneita posliininpalasia, mutta löysin vain kaksi pientä sinivalkoista. Toinen sitä perinteistä Royal Copenhagenin ja toinen jotain muuta vanhaa sinivalkoista. Enemmänkin olisi mukaan mahtunut, mutta pitäähän sitä nyt olla onnellinen noista kahdestakin...Sitten tuli kerättyä nyssäkällinen pieniä simpukoita ja hioutuneita tiilenpalasia. Että kaikenmoista ;-)
VastaaPoista