Vv-pakolainen

Minulle oli todella kehkeytymässä ongelma. Viime vuonna tähän aikaan olin löytänyt yllättäen itsestäni norjalaisen, kun Oslon matkamme sattui osumaan Norjan kansallispäivään ja

rakastuin tuohon juhlahumuun ihan täysillä. Silloin lupasin itselleni olla vastedes paikan päällä kyseisenä päivänä joka vuosi. Kansallispäivä lähestyi, eikä matka tietenkään tänä vuonna onnistunut.

Tähän saumaan sattuivat soittamaan ystävämme Maja ja Timotej, jotka pyysivät meitä kyläilemään kesäpaikalleen Hangossa. No sehän sattui, Norjan kansallispäivän vietto tulisi tällä tapaa kunnialla hoidettua tänä vuonna, sillä Timotej sattuu olemaan puoliksi norjalainen. Virallinen kansallispäivä osui vasta vierailua seuraavalle päivälle, mutta riittävän lähelle, niin että pystyin toteamaan itselleni pitäneeni lupauksistani kiinni.

Kun vielä vierailupäivälle sattui kansainvälinen ravintolapäivä ja Maja taas on maailman kolmanneksi paras kokki, ei voinut muuta kuin kiittää kutsusta ja ottaa se onnellisena vastaan.

Maja todisti jälleen tolkuttoman hyviä savustettuja katkarapuja tarjoillessaan, että ellen kokisi tässä kokkikisassa velvollisuudekseni vetää kotiin päin ja rankata äitivainaan ja pikkuveljen ykkös- ja kakkossijoille, hänet löytäisi vaivatta kilpailun kärkisijoilta.

Hanko näytti meille parhaat puolensa aurinkoisena ja kesän sesonkiin hiljalleen heräilevänä idyllisenä pikkukaupunkina, josta olisin helposti löytänyt montakin kaunista paikkaa, johon pesäni pystyttää.

Tunnelmallisessa kevätyössä Fagervikin kautta kotiin ajellessamme oli mahdottoman hyvä mieli. Kiitokset ystäville hienosta lauantaipäivästä. Tarjoilut ja seura olivat kyllä ihan huikeita.

Bonuskuvassa Moppe poikansa ja toisen vaimonsa kanssa. Kun me olimme Hangossa, Moppe oli kutsuttu viettämään lauantaipäivää Fagervikissä perheensä parissa.