Yhteiselomme aikana olemme Pekkarisen kanssa haudanneet kaksi mummia, kaksi ukkia, kaksi äitiä ja yhden isän. Ei ole ihan helppoa päättää, mitä lapsuuteen liittyvistä muistoista vaalitaan myös fyysisesti ja mistä ehkä hankkiudutaan eroon.
Joka kerta kun postilaatikosta löytyy talvinen sähkölasku mummolan talosta, olen valmis myymään oman osuuteni sillä samalla hetkellä.
Joka kerta kun istun samaisen talon tuvassa pitkän pöydän ääressä ja katson lammelle avautuvaa maisemaa joko yksin tai isolla porukalla, ei olekaan enää niin selvää, mitä tälle kannattaisi tehdä. Taloon liittyy niin kovin paljon muistoja: täällä on vietetty Pekkarisen ja minun häät, ristiäisiä, jouluja, pääsiäisiä ja monen monta muuta muistorikasta juhlaa. Tämä oli myös äidille tosi tärkeä paikka. Näissä maisemissa on osa minun sukuani astellut jo reilut sata vuotta.
Pääsiäistä täällä siis taas vietettiin porukalla. Pikkuveli laittaa ruokaa ja minä katan, pikkuveli laittaa ruokaa ja minä katan.
Jotta oltaisiin tasapuolisia myös toiselle puolikkaalle sukuani, käytiin katsastamassa kaupungin toiselta laidalta isäni mummola, joka meillä on vain kesäkäytössä. Talo uinui vielä talviunillaan, tuntui kuitenkin odottelevan meitä vieraakseen pian.
Ja kauniisti katatkin :)
VastaaPoistaKiitos :-) Lisähaastetta tuleekin sitten tuosta kukkien käytöstä, kun veljen perheessä ovat kukille allergisia. Periaatteessa ei siis saisi niitä laittaa, mutta muutaman oon aina väkisin ängennyt. Pääosin pöytä on kuitenkin siis täytettävä muulla kuin kukkivilla kukilla.
PoistaJos ruoanlaitto onkin nopeasti ja helposti-linjaa, niin kattaukseen jaksat ja osaat panostaa. Kaunista!
VastaaPoistaKiitti Nonna! On mulle niin sanottua hikuhommaa. Jos vielä oon tarvikkeet löytänyt pääosin kirppikseltä, omista varastoista tai luonnosta, niin sillon koen kyllä erityisesti onnistuneeni. Lautasia mulla on neljät-viidet erilaiset 12 hengelle (!) tuolla mummolassa, niitä sitten varioidaan eri kattauksissa ;-)
Poista