Am Samstag

Pekkarinen oli huolella etukäteen suunnitellut lauantain ohjelmamme. Aamu valkeni peräti aurinkoisena ja aamupala syötiin anivarhain hotellin läheltä perjantaiaamuna löydetyssä leipomo-konditoriossa.






Kaikki kohteemme sijaitsivat kaupungin toisella puolella, joten pääsimme täälläkin testaamaan suuresti rakastamaani miljoonakaupungin maanalaisen tunnelmaa. Muutamalla asemalla suorastaan tavoitimme vuosikymmeniä seuraamiemme saksalaisten poliisisarjojen tunnelman. Siispä kohti Holokaustin muistomerkkiä, Brandenburgin porttia, Berliinin tuomiokirkkoa ja Berliinin korkeinta rakennusta: TV-tornia sekä Alexanderplatzin joulumarkkinoita.





Perille päästyämme totesimme, että TV-tornin maisemat vaihtuivat maailmanpyörän maisemiin kolmen tunnin hissijonojen takia. Harmittanut ei yhtään, sillä joulumarkkinoiden maailmanpyörän tunnelma kohosi lukemiin, joihin melko varmasti televisiotornissa ei olisi koskaan päästy.

Olen onnekas.

Bin ich ein Berliner??

Joo, kyllä minä tiedän sen piinallisen hyvin. Minut on tosi helppo hurmata, on kai aina ollut. Viime aikoina kaupungit ovat alkaneet tuntua ihmisiltä, joilla on omat luonteensa. Minulle Berliini oli se rento ja hyvä tyyppi, jonka kavereita kaikki haluavat olla.

Siitäkin huolimatta, että ensimmäisenä päivänä meitä kuritti uskomattomalla voimalla Xaver-myrsky, vuosikymmenen pahin Saksassa.

Siitäkin huolimatta, että Pekkarinen heräsi ensimmäisenä aamuna puoli neljältä ja tallasimme kaupungin katuja aamuhämärissä jo seitsemältä.

Ensimmäinen päivä kuvissa, aamusta iltaan.