Pekkarisen kanssa jo nuorena parina harrastimme pre-turistisesonkimatkailua. Ja näin se ympyrä sulkeutuu. Nyt oltiin siinä pisteessä, että Traktorimiehelle tuli rippikouluesteitä ja Kisuprinsessa ei enää halua tuhlata kallisarvoista aikaansa tosi nolojen vanhempiensa seurassa, eli hänellä oli muuten vaan parempaakin tekemistä. Joten keväiselle Långvikin reissulle jatkumona olimme jälleen matkassa kaksin. Tai lähes. Nupsu ei kieltäydy meidän seurastamme tai automatkasta koskaan. Suuntakin oli kutakuinkin sama kuin huhtikuussa.
Jo silloin parikymmentä vuotta sitten viehätyin näistä pre-turistisesonkireissuistamme kovin. Ilmiö on sama kuin silloin, kun sinut esitellään vastasyntyneelle vauvalle. Edessäsi on täydellinen paketti, jossa on kaikki mahdollisuudet valmiina, mutta tarvitaan vielä paljon paljon sinnikästä harjoitusta, ennen kuin kaikki mahdollisuudet oikeasti saadaan hyötykäyttöön.
Matkailukohteissa tämä tarkoittaa sitä, että ensimmäistä tai toista päiväänsä kesätyössään tekevät saavat kassakoneen jumiin ja vinkumaan korviavihlovasti yhdellä napin painalluksella. Apuun joudutaan huutamaan esimies, kun asiakaskaan ei tunne juuri tätä kassajärjestelmää. Osa näyttelyistä ja museoista on vielä kiinni. Kahviloiden valikoimat ovat osin puuttellisia ja muuta pientä on vielä valmistelussa tai rempallaan.
Silti, juuri tämä on mielestämme parasta aikaa, sillä joka paikasta puuttuu vielä se suuri massa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, kuuntelen mielelläni, mitä mielessäsi liikkuu;-)