Satun nyt vaan olemaan sellainen ihminen, jolla on usein kova ikävä vuosien varrella kuolleita, itselle tärkeitä ihmisiä. Siksipä luulen, että Varkaus on minulle erityisen hankala kaupunki. Kaikki isovanhempani asuivat siellä elämänsä loppuun asti. Molemmat ukit ja mummi vielä sen verran pitkään, että omat lapsenikin ehtivät oppia heidät hyvinkin tuntemaan.
Kiinnitin tällä syyslomareissulla ensimmäisen kerran huomiota siihen, että minulla on pakkomielteinen tapa Varkaudessa liikkuessani tarkistaa jokaikinen vanhempi vastaantulija. Alitajuisesti kai katselen, muistuttaisiko vanhus mummia tai ukkeja ja ehkä jopa toivon, että joku noista kolmesta tulisi yhtäkkiä vaan ihan muina miehinä minua kadulla vastaan.
Pöljää. Ja se alkoi ärsyttämään niin, että yritin oikein tietoisesti alkaa kiinnittämään huomiota siihen, mitä muuta kyseisestä kaupungista löytyy. Siksipä päädyimme Kisuprinsessan kanssa kuvaamaan tähän hienoon englantilaistyyppiseen pikkupuistoon.
Paikka oli hieno, samoin kuin pakkasaamun auringonpaiste. Muuten menikin sitten enemmän vai vähemmän pipariksi. Olkoon, joskus näinkin. Kaunis tyttäreni näytti ensin huumepäiseltä Kate Mossilta ja lopulta tippui suihkulähteen reunalta kivituhkalle, housut repesivät, verta valui ja itku tuli. Että semmosta glamouria tällä kertaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, kuuntelen mielelläni, mitä mielessäsi liikkuu;-)