Tätä tuli kyseltyä muutamaankin otteeseen viime viikkoina
aina kun jonkun tapasin. Edessä oli
nimittäin pidennetty viikonloppu kyseisessä paikassa, äiti-poika-reissussa
tällä kertaa. Olo oli kuin Äänekoskelle olisi matkustanut. Pienen ikäsi olet
asustellut varsin lähellä, mutta koskaan ei ole tullut käytyä.
Satunnaisotannalla kukaan tutuistakaan ei ole käynyt, eikä keltään siten löydy
muuta kuin kuulopuheita ja erilaisia arvauksia ja oletuksia.
Tällä kertaa siis liikenteeseen lähdettiin poikkeuksellisen
avoimin mielin. Viime hetkellä tosin hyvä ystävä ilmoittautui asiantuntijaksi
ja erinomaisia vinkkejä sateli lähtöä edeltävänä iltana riittävästi kolmen
päivän matkalle. Kiitokset siitä Villa Sandin asukkaille.
Kun menolennon hankaluudet oli setvitty ja Osloon lopulta
päästiin Tukholman kautta muutama tunti myöhässä ja hermot vähän kireällä,
edessä oli kolme täyttä päivää yhtä hurmosta.
Onneksi en ollut varausvaiheessa tietoinen, että lauantai oli Norjassa kansallispäivä ja näin ollen pyhäpäivä, sillä juuri se päivä osoittautui koko reissun kohokohdaksi. Enpä usko, että olen koskaan missään päässyt sivustaseuraajaksi vastaavaan tilanteeseen, kuninkaallisia en ainakaan ennen ole päässyt näkemään. Pienesti jo päätinkin, että aion olla Oslossa tästä lähtien joka vuosi 17.5. Jää nähtäväksi...
Kuvamuistoja tuli taas niin tolkuton määrä, että postauksia
niistä tulee yhtä monta kuin matkapäiviäkin.
Upeita kuvia ja muutenkin hieno postaus taas! :)
VastaaPoistaHöpö höpö Robban, pelkäsit vaan että mä julkasen sun kuvia ;-))
VastaaPoistaOn ne hienoja, kuvat! Vuitton on paras ;-)
VastaaPoistaKiitti Nonna. Mulla on semmonen tavoite, että jokaisesta uudesta kaupungista, jossa käyn, pitää kuvata Vuittonin liike ja yksi eläin, mieluiten koira. Vuittonin ikkunat on kyllä usein niin mielettömän hyvin somistettuja, että melkein aina jännittää kun sitä etsii.
VastaaPoista