Pidän paljon juhlien järjestämisestä, mutta niitä tulee järjestettyä todella harvoin, sillä otan myös helposti paineita järjestelyistä. Pelkään hysteerisesti kaiken loppumista kesken, joten yleensä kaikki tuppaa menemään reippaasti överiksi.
Tällä kertaa Pekkarisen serkun läksiäisiä järjesteltiin kuitenkin talkootyönä ja se toimikin tosi mukavasti. Tarjoiluja tuli naapurista ja juhlakalulta itseltään. Meille jäi lähinnä puitteiden tarjoaminen.
Koska lauantai-iltana tosiaan juhlittiin läksiäisiä, juhlakoristeita pohtiessani muistin heti vanhan viirikokoelmani varastossa ja virittelin ne kattoon. Irtotuolit ympäri taloa kannettiin alakertaan ja naapurista tuotiin ruokapöytä niiden kaveriksi. Torilta ja pihalta kukkia, varastossa majailevista lukuisista astialaatikoista astiat pöytään ja rento sukujuhla oli vieraita vaille valmiina.
Amerikkaan lähtija oli keksinyt illalle myös mukavan ohjelmanumeron. Jokaisen vieraan selkään teipattiin paperilappu, ja kiersimme sitten kirjoittamassa toistemme selkiin kutakin henkilöä omasta mielestämme parhaiten kuvaavia sanoja. Se mitä suomalaisen ei yleensä ole helppo sanoa toiselle olikin paljon helpompi kirjoittaa selkään. Periaatteessa et tiedä, mikä sanoista on tullut keneltäkin. Ellet sitten käsialasta tunnista, kuten minä Pekkarisen selkääni kirjoittaman viestin. Arvaatko, mikä se näistä olisi?
Juhlien jälkeen aamulla on jäljellä kasa käsitiskiä, pino ylimääräisiä tuoleja ja mukava mieli. Vähäinen väsymys ja pieni päänsärky ovat halpa hinta kaikesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, kuuntelen mielelläni, mitä mielessäsi liikkuu;-)