perjantai 30. syyskuuta 2016

Ammatinvaihtaja

Toista kuukautta olen miettinyt, mitä kirjoittaisin elokuussa alkaneista puutarhuriopinnoistani. On vaikea muotoilla tekstiä, joka kuvaisi tätä tunnetta. Olen todella onnellinen, että minulla oli nyt mahdollisuus toteuttaa tämä jossain takaraivossa jo vuosia kytenyt ajatus opinnoista kasvien parissa.

Yhtään pettymystä ei ole vielä vastaan tullut. Joka päivä ihmettelen, että ihan oikeasti saan tehdä kaikkea tätä. Olen opetellut kymmeniä ellei satoja kasvien tieteellisiä nimiä, oppinut tunnistamaan kymmeniä uusia kasveja ja tutustunut eri maalajeihin, sitonut matalia ja korkeita kimppuja, väkertänyt puolipyöreän asetelman astiaan ja käyttänyt kokonaisen työpäivän surulaitteen tekemiseen, opetellut paketoimaan kukkia oikeaoppisesti, tuhertanut kaksi rintaviehettä, opetellut ajamaan traktoria ja kolmea erilaista päältäajettavaa ruohonleikkuria sekä vaihtamaan siimaleikkuriin siiman. Välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä.

Kun kaiken tämän vielä saa tehdä hurjan mukavassa ja samanhenkisessä seurassa, mitä muuta voisin olla kuin tyytyväinen.


IMG_1549 (1)
mama2
mama1
IMG_1570
Ihka ensimmäinen työni, puolipyöreä matala kimppu.

IMG_1572
Seuraavaksi puolipyöreä, matala asetelma astiaan, oasis-sieneen.

IMG_1578
Kaksi rintaviehettä, ensimmäinen kukkien langoitusharjoitus.

mama
Surulaite, kahvalliseen oasis-pohjaan

mama3
Ja lopuksi korkea kimppu, valtava haaste, jonka parissa treenaamista vielä riittää.

IMG_1592
Tänään ruokapöydälle pikaisesti kyhätty asetelma, ei minkään taiteen tai ammatillisten sääntöjen mukaan. Inspiraationa kirppiskierrokselta löytynyt kymmenen pikkumaljakon nippu ja Lidlistä ruokakauppareissulla ostetut krysanteemit, sekä viimeiset kotipihan kukkijat.

7 kommenttia:

  1. Hienoa, että uskalsit lähteä kokeilemaan uutta. Onnea sinulle ja kasveille yhteisellä tiellänne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt oli ilmeisesti oikea hetki, kun ei juuri hirvittänyt edes. Pari vuotta sitten en olisi vielä ollut valmis. Aikuisopiskelu on kyllä mahtavaa, etenkin kun päätyy opiskelemaan jotain, joka kiinnostaa ihan hitokseen. Täysin käsittämätöntä, miten helppo on uppoutua sellaiseen uuteen. Tunnit ja päivät vain vilisevät ihan huomaamatta ja sunnuntai-ilta on ihan yhtä hyvä ilta kuin mikä tahansa muukin.

      Poista
  2. Ihanaa, että jaksoit jakaa ihania kuvia. Ihan prolta näyttää. Tsemppiä vain jatkoon ja terkkuja Vallilasta. T

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos T. Tuntuu niin kummallisen kaukaiselle nuo Vallila-ajat tästä nykyisestä näkövinkkelistä. Kymmeniä kimppuja on vielä sidottava, ennenkuin tästä tulee rutiini ja ehkä myös ammatti. Mutta opettaja aina lohduttaa, että kaupoissa näkee myytävänä paljon huonomminkin tehtyjä kimppuja ja asetelmia kuin nämä meidän :-)

      Poista
  3. Ihanaa tekstiä ja kuvia. Vähän kuin mun pään sisältö kirjoitettuna:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, kuuntelen mielelläni, mitä mielessäsi liikkuu;-)