Kaiken satunnaisen ostelemisen ohella järjestelmällisesti hankin oikeastaan vain kolmea tuoteryhmää. Vanhoja Rögild-merkkisiä tanskalaisia kukkaruukkuja, Etienne Aigner-merkkisiä laukkuja ja näitä unkarilaisia Granitin astioita. Kaikkien näiden kolmen asian kerääminen on lähtenyt jostain tuotteeseen liittyvästä erityisen lämpimästä ja mukavasta muistosta.
Mitään erityisiä laatutuotteita nämä eivät selvästikään ole ja siihen tietysti perustui hintakin. Eniten kirppareille on myyntiin jäänyt kaikenlaisia kippoja ja kulhoja, joita on käytetty harvemmin kuin päivittäisiä mukeja ja lautasia.
Kulhoja ja kannuja sekä purnukoita erilaisilla kuvioinneilla on minulle kertynyt kiitettävästi kotiin ja mökeille. Mukeja olen löytänyt satunnaisten yksittäiskappaleiden lisäksi kerran laatikollisen tuolla kirsikkakuviolla, jota on myös usein käytetty kulhojen koristeena. Kotona meillä on myös käytössä valkoiset Granitin keittolautaset.
Kaikki sai alkunsa tästä valkoisesta kannusta, jonka sain äidiltä kukkamaljakoksi vuosia sitten. Se palveli meillä ihan käyttökannuna teinivuosinani, mutta on sen verran kärsineen oloinen, ettei siinä tohdi enää juomia tarjoilla. Tästä se sitten lähti: kannusta, josta tuli turvallisen kotoisa tunnelma.
Minulla oli ennestään omenakulho, jossa kahvat. Nyt näin kirpparilla samanlaisen, jossa sydämiä- kaunis pitää kukkia niissä.
VastaaPoistaMinäkin olen hurahtanut noihin Granit-astioihin! Aivan ihania, etenkin nuo kannut. Minulla on sydänkuviolliset kahvikupit + tassit, iso kulho+4 pikkukulhoa ja voipytty. Lisäksi perhos-, leppäkerttu- ja tomaattikuviolliset voipytyt. Kirppareilta olen kaikki löytänyt, hinnoittelukin on asiallista kun olen maksanut 2-3€ joka setistä :)
VastaaPoistaLeppäkerttukuvio kuulostaa aivan ihanalle myös. Eli yksi syy lisää jatkaa kirpparikierroksia. Tuolla tasolla pitää mielestäni noissa hinnat ollakin, sillä ovat aikanaan olleet todellakin edullista käyttöposliinia, ei mitään designia.
VastaaPoistaHei kerääkö näitä joku vielä? Minulla olisi kulhoja ja säilytysrasia. Olen säästänyt näitä pitkään ovat jääneet minulle mummini kuoltua jo vuosia sitten.
VastaaPoistaHarmi kun huomasin kysymyksesi vasta nyt! Kyllä minä uskon, että näille keräilijänsä löytyy. Kunhan vaan myyntiä suunnitellessaan muistaa, että tosiaan mistään arvo- tai erityisen laatuposliinista ei alunperinkään ollut kyse, vaan enempikin kotoisista käyttöesineistä eli hinnoittelee sen mukaisesti. Ovat kuitenkin sellaisia nostalgiajuttuja monen lapsuudesta, että uskoisin tosiaan kaupan sopivilla hinnoilla käyvän.
Poista