Rikkaruohoja

Muistan jo varhaisessa nuoruudessani päättäneeni, että minulla on aikuisena kotonani aina tuoreita kukkia. Hämmästyttävän hyvin on tuo päätös pitänyt. Ihan villeimpiä opiskelu- ja asuntolainavuosia lukuunottamatta kukkia on tosiaan vuoden ympäri kotoa jostain pytystä löytynyt.

Talviaikaan kukkiin joutuu tietenkin käyttämään vähän rahaa. Onneksi kohtuuhintaisia kukkia on nykyisin tarjolla ihan ruokakaupoissakin. Usein valitsen kukiksi esimerkiksi neilikoita, jotka vähällä vaivalla säilyvät helposti maljakossa parisen viikkoa. Että kovin kallis mieliteko tämä ei sitten lopulta kuitenkaan ole.

Kesä on tietenkin ihan parasta aikaa kukkaimmeisille. Omasta kukkapenkistä on helppo napata maljakoihin ilmaiseksi kukkia. Erityisen suurta iloa kuitenkin tuottaa se, kun silmät uudella tapaa auki kulkee tuolla ulkona ja katselee tienpientareita. Ihan tavalliset jokapaikan rikkaruohot ovat usein lähemmin tarkasteltuna mitä upeimpia kukkia kimpuissa.

Keraaminen maljakko made in DDR ja takiaiset poimulehden seurassa.

Seittitakiaisen ja jättipoimulehden kukat lähemmässä tarkastelussa. Aika mieletön yhdistelmä lilaa, limeä ja hopeanharmaata.

Yleensä en varsinkaan luonnonkukkakimppuja sido, mutta tämän halusin sitoa tiiviiksi, jotta näkyisi hyvin nuo värierot, joita luontaisesti monissa ei-viljellyissä kasveissakin esiintyy. Tässä on sidottuna ainoastaan sian- ja ojakärsämöä ja lehdet ovat versoja rikkaruohona kukkapenkkiin ilmestyneestä pajusta. 

Karhunputki on aina mielestäni ollut yksi graafisimmista kasveista, jonka suomalaisesta luonnosta löytää.

Tätä kimppua on allergikkojen syytä karttaa. Kimppu on kasattu pujosta, heinästä, joka todennäköisesti on jotain kastikkaa, lupiinin lehdistä ja hiirenvirnasta. Minusta pujon yrttimäinen tuoksu on miellyttävä ja hopeanharmaa nukkamainen pinta todella kaunis. Kyllä sen silti omasta kukkapenkistäni kitken, kun sinne ilmestyy.