keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Omena päivässä ja sitä rataa

Viime syksynä ei ollut omissa omenapuissa liikatuotantoa, mutta monella tuttavalla oli. Meillekin sitten kantautui omenoita enemmän kuin tuoreena jaksoi syödä. Luonteeseen kun kuuluu, että kaikenlainen pois heittäminen on kertakaikkiaan vaan niin vaikeaa, niin ajattelin sitten hätäpäissäni pakastaa lohkottuja omenoita. Ei ollut mitään käsitystä, miten se onnistuu.


Jostain syystä pakastamiseen kuuluu meillä oleellisesti myös se, että kummallisella tavalla osa niistä pakasteista hautautuu sinne jonnekin laatikoiden syövereihin ja jää sitten täydellisesti unholaan, käyttämättä. Yhtenä päivänä tässä viime viikolla käteni sattui niihin viime syksyisiin pakastettuihin omenalohkoihin, joita ei oltu talven mittaan syöty ensimmäistäkään. Hupsis.

Ensimmäinen ajatus oli heittää ne kompostiin, kun uutta omenasatoa jo täyttä häkää säilöttiin. Vaan ei sitä taas pystynyt. Ja sekin oli jäänyt toteamatta, voiko niitä pakastaa. Heitin omenalohkot uunivuokaan, päälle pekaanipähkinöitä, fariinisokeria, kanelia ja siirappia, kun en jaksanut mitään piirakkataikinaa pyöräyttää.


Nautittiin lämpimänä vaniljajäätelön kanssa. Hyvää oli, ja sekin tuli selväksi, että kyllä niitä pakastaa voi. Loput jäähtyneet mössöt sekoitin maustamattomaan jugurttiin. Sehän oli ihan kun Valion uuniomena-jugurttia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, kuuntelen mielelläni, mitä mielessäsi liikkuu;-)