Patsaassa pieni tyttö kastelee kukkia kastelukannulla. Äidin patsas oli joskus tippunut ja särkynyt. Se oli liimattu muuten, paitsi kannun nokka oli jäänyt liimaamatta. Kuitenkin patsas oli aina esillä, ensin mummolassani hyllyssä ja mummon kuoltua äiti vei sen omaan kotiinsa.
Taisi olla ihan niitä viimeisiä kirpputorireissuja, jota äidin kanssa tein, kun yhdeltä myyntipöydältä löytyi tismalleen samanlainen patsas ehjänä. Hintaa oli pari euroa, sillä oikeasti ei kyse ole mistään arvoesineestä. Äiti meinasi haljeta onnesta ja ihmetyksestä.
Luulisi varmaan, että nyt on helppo perinnönjako: kaksi samanlaista patsasta. Vaan eipä sittenkään, nyt emme osaa pikkuveljen kanssa ratkaista, kumpi saa sen rikkinäisen alkuperäisen ja kumpi ehjän. Molemmat tyttöset nyt sitten odottavat tuomiotaan meidän takan reunuksella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, kuuntelen mielelläni, mitä mielessäsi liikkuu;-)