lauantai 27. heinäkuuta 2013

Ryhditön kesäloma

Arvasin sen jo etukäteen, kun tiesin olevani vastuussa kesälomani kolmesta viimeisestä lomaviikosta ihan itse, että lopputuloksena on koko lailla ryhditön ja selkärangaton kesäloma. Paljon oli mahdollisuuksia, mutta vähän vähemmän tuli tehtyä mitään sen kummempaa.

Kahdesta asiasta olen kuitenkin erityisen ylpeä: eräänä sadepäivänä sain pestyä koko talon ikkunat ja lisäksi koko talvelta kertyneet likaiset matot on nyt pesty. Pyöräilykilometrejäkin kertyi minun mittatikullani aika mukavasti. Ja sitten on se eteisen lipasto. Sekin tuli maalattua loman viimemetreillä.

Noista matoista sen verran vielä, että se on aika kummallista miten niitä pestäväksi aina kertyy, vaikka meillä ei oikeastaan edes monessa kohtaa taloa mattoa ole. Taas oli kuitenkin kahdeksan perinteistä pitkähköä räsymattoa likaantunut eteisessä talven mittaan. Eteinen on ehkä juuri se kaikista typerin paikka käyttää mattoa kahden koiran ja neljän huolettoman henkilön taloudessa.

Minusta mattojen peseminen on oikeastaan ihan kivaa kesäistä puuhaa pesupaikalla. Tänä kesänä tökki kuitenkin ajatus siitä, että se on kovin aikaa vievää. Tunnustaudun myös niin turhamaiseksi, että harmittaa aina kovin, sillä kynnet siinä touhussa turmeltuvat pitkäksi aikaa.

Muistui sitten mieleeni, että kävimme paikallisessa pesulassa viime talvena pesemässä isolla koneella muutaman maton ja ison päiväpeiton karvakorvan vatsataudin jälkiseurauksena. Siispä varasin pesulasta taas isoimman koneen. On aivan mieletön juttu, että tunnissa ja vartissa meillä oli pestynä kahdeksan räsymattoa niin kuivaksi lingottuina, että ne kuivuvat vuorokaudessa. Ollenkaan en väheksy sitäkään, että pesuvesi on 60-asteista verrattuna pesupaikan lähes jääkylmään veteen. Suosittelen lämpimästi kaikille mukavuudenhaluisille tätä ainakin Tuusulan Hovipesun tarjoamaa loistavaa palvelua.

Ja muuten, molemmilla kerroilla kun olen tuolla pesulassa mattojani pessyt, olen siinä ohimennen seuraillut pesulapuuhia. Ihan järjettömän mielenkiintoinen bisnes. Nyt vasta olen tajunnut, että minusta olisi ihan oikeasti pitänyt tulla pesulanpitäjä tai sitten suutari. Siinä on kaksi alaa, joita asiakkaana seuraan ihaillen.

Lopuksi vielä hyvin sekalainen satsi kesäisiä kuvia. Aihepiireinä enimmäkseen ne varsin kliseiset ja tavalliset: koirat, kukat ja luonto.

Finlaysonin Onni-lakanat ovat 70-luvun lapselle klassikko. Nämä alkuperäistä tuotantoa olevat on tietysti löydetty kirpputorilta kuinkas muuten. Onnea on myös pyykin kuivaaminen narulla.

Olen aivan hurahtanut ihmettelemään luonnossa esiintyviä täydellisen symmetrisiä muotoja. Hesarissa oli tänä kesänä pieni juttukin aiheesta. Kyseessä lienee luonnon tapa säästää energiaa ihmisen silmäniloksi. Sitä paitsi näitä muotoja pystytään myös hyödyntämään tieteessä mitä erilaisimmissa asioissa. Kaunokkien hienoin muoto on minusta tuolla kukan kantaosassa.

Hylättyihin kasvimaalaatikoihin on ilmestynyt tämä kaksivärinen hiirenkeltano. Huimat värit.

Käpyhuumassa

Lupiini saa kukkia minun penkeissäni, pidän siitä kovasti. Ohikukkineet varret katkon kuitenkin, jottei se pääsisi siementämään täysin hallitsemattomasti.


Ei mitään hätää Kisuprinsessa, mä olen jo ihan matkalla pelastamaan sut!
Mamman poika<3

Mökillä on just hyvä, kun ruokaa voi kaikessa rauhassa odotella paalupaikalla, sanoi Moppe.
 Poppi hui-hui koi, sanoi veljenpoikani Emil 1,5v kun näki tämän.



Otikaisen hyljekanta näyttää myös tältä.
Täältä mökkinaapurin navetasta Pekkarinen on suunnitellut vuokraavansa minun tavaroilleni lisävarastotilaa!
Epämukava yllätys kukkaruukussa.
Yhden kesäisen stadireissun mieltä ilahduttaneet ostokset. Alempi suomalaista korusuunnittelua muutaman vuosikymmenen takaa ja kirpparilta. Nahkainen nykypäivää Lancelilta. Olkoon sitten vaikka syntymäpäivälahjoja itselle.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, kuuntelen mielelläni, mitä mielessäsi liikkuu;-)