Pientä pyöritystä

Kisuprinsessan lähestyvät rippijuhlat alkavat voimakkaasti painaa päälle. Lähtökohtaisesti minun talouteni ei ole aivan pikkuhetkessä juhlakunnossa. Erityisesti mieltä on vaivannut yläkerran rappiotila. Nukkekodista olin jo päättänyt luopua, mutta jostakin syystä se asia ei käytännössä edistynyt.

Nurkkaus, jossa nukkekoti sijaitsi yläkerran aulassa on ollut mittojensa vuoksi erityisen hankala kalustaa. Olin jo aiemmin tiedostanut, että lisäkirjahyllyt olisivat meille kipeästi tarpeen, mutta sopivaa paikkaa ei oikein löytynyt. Kun nyt sitten vihdoin pistin nukkekotini myyntin, ja se menikin kaupaksi varsin nopeasti, tuli pieni paniikki lähestyvien juhlien ja lattialla lojuvien kirjapinojen keskellä.

Aloin kuumeisesti etsiä sopivaa käytettyä kirjahyllyä eri suunnilta: kirpputoreilta, huutonetistä ja tori.fi:stä. Mistään ei löytynyt hyllyä, joka optimoisi käytettävissä olevan tilan. Mikä pettymys. Aikataulun ollessa tällä kertaa varsin tiukka, päädyin hakemaan Ikeasta Billy-kirjahyllyt, siis aivan uudet paketissa olevat. Ei sillä, että tämä käytetyn tavaran ostaminen olisi minulle joku merkittävä ideologinen kysymys. Minä nyt vaan useimmiten satun löytämään kaiken, mitä tarvitsen (ja paljon sitäkin, mitä en tarvitse) käytettynä.

Kun lattioilla lojuvat kirjapinot ovat näin päässeet kahteen kirjahyllyymme vieläpä aihepiireittäin lajiteltuna, uskon ja toivon, että yläkerran kestokaaos laimenee edes vähän jatkossa. Ja kumpaankin hyllyyn jäi vielä vähän tyhjää tilaakin, joten kirjahankintoja ei ole vielä ihan pakko lopettaa kokonaan.

Sain kun sainkin loman aikana myös alakerran lipaston maalattua. Löysin nyt melkein mustaksi maalatulle lipastolle kaveriksi todella mieluisan lamppukokonaisuuden osto- ja myyntiliikkeestä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, joten lamppuja joutui sitten talossa kierrättämään ja uusimaan parissa muussakin kohtaa.  Näin sitten tuli kahden asian tiimoilta tehtyä pientä uudistusta siellä täällä.

Muu perhe kyllä arveli, että olisi nuo laatikotkin voinut maalata. Mutta tällä kertaa ei. Alkuperäisiä vetimiä ei ole tallella ihan joka laatikkoon, joten niistä tulee eripariset.

Tämä Livalin lamppu, jossa on Kumelan lasitehtaan suoraan tuohon  mustaan, reiälliseen metallilevyyn puhalletut lasikuvut, oli minusta täysin vastustamaton. Valaisimen runko on terästä ja tiikkiä.

Yläkerran aula kaipasi myös lisää valoa, joten kokosin lampun eri kirpputoreilta löytyneistä vanhan lampun osista. Täysin tyytyväinen en tuohon lasihelminauhaan ole, joten voi olla, että se menee vielä vaihtoon paremman sattuessa kohdalle.