Tai oikeastaan se alkoi jo 11 vuotta sitten, kun menin nykyiseen työpaikkaani ja tutustuin Hoopeehen, jonka kanssa ystävystyimme pikkuhiljaa lounastauoilla. Meitä on alusta alkaen yhdistänyt rakkaus eläimiin ja aivan erityisesti koiriin. Hoopee on toteuttanut häkellyttävän ison kasan unelmiaan niin itsenäisesti ja rohkeasti viime vuosina, että en voi kuin seurata vierestä ihaillen ja ihmetellen.
Toista vuotta sitten ystäväni alkoi suunnitella tyttökoiransa pennuttamista. Minua jännitti kun hain Mobbe-pojan keväällä Savosta, sillä mielessäni oli heti alusta alkaen toive, että poika kelpaisi sulhoksi sirolle ja sukkelalle paimenkoiratytölle. Kun tuttu eläinlääkärikin näytti yhdistelmällemme vihreätä valoa, ei tarvittu kuin kaksi tapaamista, kahdeksan viikkoa ja lopputulos on tässä.
Kahdeksan hyvinvoivaa ja suloistakin suloisempaa pentua. Kauniimpaa myöhäisen syksyn päivää ei äkkiä tule mieleen. Isoja ja pieniä koiria, hevosia, luontoa, remonttia ja teetä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, kuuntelen mielelläni, mitä mielessäsi liikkuu;-)