Koska jäimme Kisuprinsessan kanssa viikonlopuksi kahdestaan kotiin perheen miesväen lähdettyä Porkkalanniemelle merelle, päätimme aloittaa pyhäinpäivän aamumme muhkealla brunssilla Kinuskillassa. Enpä hoksannut laskea, kuinka monta mustikkapannukakkua vaahterasiirapilla tuli ahmittua, mutta maistuvia olivat.
Brunssiaamut ovat niin suosittuja, että pöytävaraus on syytä tehdä. Samaisesta suosiosta johtuen kuvia oli vähän vaikea ottaa, sillä en halunnut häiritä pyhäaamusta nauttivia seurueita kuvaamisellani. Paikka on erityisen sopiva koko perheen aamiaisia ajatellen, sillä siellä ei tarjoilla alkoholia.
Vatsa pullollaan pyörähdin jälleen kerran tunnelmoimassa rähjäisellä ruukkialueella kahvilan takana. Edelleen olen sitä mieltä, että tässä olisi alueena aineksia vaikka mihin.
Sen minä sanon, että jos mahdoton olisi mahdollista, eikä aikuisella äiti-ihmisellä tarvitsisi olla melkolailla koko ajan jalat ainakin lähellä maanpintaa, niin tässä alla olevan kuvan rakennuksessa näkisitte minut toteuttamassa suloista haavettani olla puoliboheemi antiikki- ja kukkakauppias. Kun ensimmäinen kevätpäivä koittaisi, minä avaisin kauppani pariovet selälleen ja kantaisin romuni ja kukkani pihalle ja hymyilisin kaikille. Tervetuloa!
Ja mä nään jo itseni ostamassa kukkia ja antiikkia sun puodista.
VastaaPoistaIhana, sä olisit sitten mun eka asiakas. Mua kiehtoo ajatus siitä, että jos me kaikki saisimme tehdä työksemme just tarkalleen sitä, mitä oikeasti haluaa miettimättä toimeentuloa ja muuta sellaista. Millekähän tämä maailma näyttäisi?? Joku ehkä tekisi sitä, mitä tälläkin hetkella mutta varmaan aika moni jotain ihan muuta.
PoistaMinäkin voisin puodissasi piipahtaa... itse perustaisin pienen söpön kahvilan :) Valokuvaamisessa olen törmännyt samaan pulmaan, kuvia tekisi mieli ottaa, mutta ei halua häiritä muita. Joskus olen saanut kitkerää palautetta ison kameran kanssa häärimisestä.
VastaaPoistaJoo, läheskään kaikki eivät tykkää kuvaamisesta, sen olen huomannut. Lisäksi kun vielä periaatteessa ainakin olisi korrektia kysyä, jos joku tulee kuvaan, saako sen julkaista, niin monesti tyssää koko homma siihen. Kesällä Pyynikillä, kun otin eräästä polttarisankarista kuvan, jännitti enemmän mennä siihen poikaporukkaan kysymään julkaisulupa kun itse torniin kiipeäminen. Melkein tärisin, kun kävelin niiden kavereiden joukkoon ;-) Mutta hehän olivatkin oikein ystävällisellä juhlatuulella ja lupa julkaista missä vaan heltisi helpommalla kuin helposti.
Poista