sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Miesten suusta kuultua

HERRA 47


Onko sulla joku varasuunnitelma, jos kaikki nämä tavarat ei mahdu auton kyytiin? Näin kysyi Pekkarinen, kun alkoi sunnuntaina ennen joulua pakata autoani. TÄH, siis MITÄH, varasuunnitelma?! Ei tietenkään ole. Sinä pakkaat sen niin, että kaikki tuo tuikitarpeellinen mahtuu sinne. Piste.


Joka ikinen pussi ja nyssäkkä sisälsi pelkästään tärkeätä tavaraa, jota tarvitsisin joulun rakentamisessa pikkuveljeni ja meidän perheillemme. Servettirenkaat, pari pöytäliinaa ja lautasliinoja, pieni kaappi seimelle ja seimihahmot, joulukuusenkoristeet, piippurassitontut, vanhoja pulloja havuille, kynttilöitä, kirpparilta löydetty ruotsalainen glögisetti, valosarjoja, joulutaulu, vanha lastentuoli, puurokulho ja lautasia, vaatetta ja varustetta.



Olin lähdössä Traktorimiehen ja koirien kanssa joulun viettoon Varkauteen jo edeltäkäsin. Pekkariselle ja Kisuprinsessalle ostettiin liput tiistai-illan Onnibussi-vuoroon.

Niinpä vain kaikki saatiin autoon mahtumaan, ja jälleen yhden täydellisen joulun valmistelut pääsivät Varkauden mummolassa hyvälle mallille.



HERRA 3

Veljeni poika, vajaa 3-vuotias Eemeli on vallan mainio tapaus ja varsin hyvä suustaan. Pikku-ukkeli kinasteli äitinsä kanssa syömisestä ja kimmastui niin, että lyödä muksaisi äitiään. Sellainen ei tietysti ole sallittua ja niinpä veljeni ja hänen vaimonsa pistivät Eemelin tiukan paikan eteen. Äidiltä olisi pyydettävä anteeksi.

Eemeli yritti venkoilla tilanteesta kaikin mahdollisin keinoin karkuun, mutta päätyi lopulta äitinsä ja isänsä väliin. Kun veljeni tiukkasi poikaa pyytämään äidiltä anteeksi, Eemeli julisti kirkkaalla äänellä: En voi, minä en osaa puhua. Siinä vaiheessa alkoi meillä jo suupieliä nykiä, mutta lopullisesti repesimme ihan täysin, kun veljeni käski Eemeliä siinä tapauksessa antamaan äidille ison halin anteeksipyynnöksi. Pojan vastaus tähän oli: En voi, minulla ei toimi kädet.



Kyllä on anteeksipyytäminen ihmiselle vaikeata, vaikka kuinka tietäisi tehneensä väärin.



Ensimmäistä kertaa elämässämme haimme pikkuveljeni kanssa joulukuusen ihan omasta metsästä. Puun koon arvioiminen ulkona muiden puiden joukossa olikin yllättävän vaikeata. Tupaan kannettiin kuusi, joka sisällä tarkasteltuna osoittautui alaosastaan lähes kaksi metriä leveäksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, kuuntelen mielelläni, mitä mielessäsi liikkuu;-)