Markkinointi-ihmisen näkökulmasta minä toimin kuin hyvin rasvattu kone, tismalleen niin kuin kaikissa sunnittelupalavereissa haaveillaan. Sen jälkeen kun rekisteröidyin aikanaan TallinkSiljan kanta-asiakasohjelmaan, olen tasaisen varmasti nostanut asiakkuustasoani sinne "ylimpään" kategoriaan, hyödyntämällä kai lähes jokaisen risteilytarjouksen, joka sähköpostiin kolahtaa.
Tukholmaan meidän taloudesta matkustetaan varsin tiuhaan, mutta tällä kertaa yllätin Pekkarisen jollain ihan uudella, kun iskevästä Tallinnan matkatarjouksesta täysin spontaanisti inspiroituneena, varasin meille kahdelle päivän retken Tallinnaan. Itse olen käynyt siellä viimeksi parisenkymmentä vuotta sitten, joten mikään Tallinnan tuntija en todellakaan ole.
Kuten aina, reissumme ohjelmaan kumpikin sai esittää yhden oman toivekohteen ja loppu sävellettiin paikan päällä. Pekkarinen valitsi omaksi osuudekseen Kadriorgin linnan ja sen puistoalueen, jonne kävellä junttasimme harmaassa ja sateisessa aamussa suoraan satamasta. Minä olin löytänyt muutamien blogivinkkien pohjalta kohteekseni Telliskiven alueen täysin päinvastaisella suunnalla kaupunkia.
Kadriorgin linnan rakennutti Pietari Suuri itselleen väliaikaiseksi kesäasunnoksi. Barokkilinnassa toimii nykyisin Viron taidemuseo, jonka ulkomaisen taiteen kokoelman kotina paikka toimii. Tällä hetkellä siellä on esillä italialaista taidetta 1500 - 1800-luvuilta. Palatsin ympärille on viime vuosina kunnostettu muotopuutarha. Kadriorgin suuri puistoalue jalopuineen, vesiaiheineen ja patsaineen on hoidetun, huolletun ja vaikuttavan näköinen jopa tähän aikaan vuodesta.
Kiersimme linnan taidenäyttelyn kaikessa rauhassa. Mistään yleisöryntäyksestä ei voinut puhua, sillä aloittaessamme kierroksemme paikalla oli eräs toinen suomalainen pariskunta ja lopetellassemme kierrosta tuli linnaan kolmen nuoren naisen seurue. Näyttelyn jälkeen kävelimme vielä puiston toiseen laitaan, ja kävimme katsomassa toista Pietarin Suureen liittyvää pytinkiä sekä modernin taiteen museon Kumun arkkitehtuuria.
Kadriorgin pysäkiltä hyppäsimme ratikan kyytiin. Numerolla 1 pääsee siitä kätevästi suoraan Telliskiven kadulle, jonka ympäristö on osin vielä rähjäistä neuvostoaikaista teollisuusaluetta, mutta osin sinne on kunnostettu tiloja monenlaiselle luovalle toiminnalle. Telliskivi Loomeliinnak on alueen keskeisin kohde gallerioineen, kauppoineen, studioineen ja kahviloineen. Pienen kaupallisen ja sen jälkeen haisevan kirpputorikierroksen tehtyämme päädyimme tauolle F-Hoone-nimiseen ravintolaan. Tämäkin oli remontoitu vanhaan teollisuustilaan juuri oikealla tavalla paikan alkuperäinen rouheus säilyttäen.
Viinilasin ja juustolautasen virkistämänä jaksoi taas talsia parin kilometrin matkan takaisin keskustaan päin. Loppupäivä vietettiinkin kaikille suomalaisille varmasti tutuissa maisemissa vanhassa kaupungissa ja kaupungin ydinkeskustassa. Sanomattakin lienee selvää, että Kadriorgin alueelta puuttuneet ihmiset olivat kaikki pakkautuneet näille kaduille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, kuuntelen mielelläni, mitä mielessäsi liikkuu;-)