perjantai 21. kesäkuuta 2019

Juhannusjuttua mummolasta

Että minä rakastan somessa sitä, että tänne voi kertoa tai jättää kertomatta ihan mitä haluaa. Ei minun ole pakko kertoa sitä, että tänä juhannuksena hermojani kiristää se, kun keittiöremontin ja vähän kaikkien muidenkin remonttien takia koko mummolan huusholli on ihan hujanhajan. Eikä sitä, että Pekkarinen nyt vaan ei yksinkertaisesti osaa olla tekemättä yhtään mitään. Täysin yllättäen yhtäkkiä ja etukäteen sopimatta juhannusaattona iltapäivällä hän päätti alkaa jatkamaan keittiöremonttivalmisteluja ja alkoi tyhjentää ja purkaa viimeisiäkin keittiökaappeja.

Jos muutenkin minua jo ärsyttivät keskeneräiset asiat, se, että viimeisetkin rakkaat astiani oli yhtäkkiä kuljetettu ympäri taloa sinne, tänne ja tuonne pahvilaatikoihin ja lipaston laatikoihin armottoman moraalisaarnan saattelemina oli ihan se viimeinen pisara. Mojova riitahan siitä aikaan saatiin. Enhän ollut edes ehtinyt suunnitella, millä juhannuspöytä katetaan.

Täällä on siis kiristelty, mutta asiat on nyt sovittu. Kuvissahan joka tapauksessa kaikki näyttää aina hyvälle. Jostain syystä harvemmin tulee muisteltua sitä, että se oli itse asiassa  juhannusyö 26 vuotta sitten, kun Pekkarisen kanssa Joensuun kadulla tapasimme. Merkkipäivä siis meille, joka kesä.

Ihanaa juhannuksen jatkoa jokaikiseen huusholliin! Ja kyllä, niitä astioita todellakin on liikaa, mutta ei siitä sen enempää.


IMG_0939 IMG_0944 (2) IMG_0951 IMG_0958 IMG_0963 (2) IMG_0965 (3) IMG_0971 IMG_0983 IMG_0988 (2) IMG_0998 IMG_0999 IMG_1000 (2) IMG_1008 IMG_1013 (2) IMG_1021 IMG_1023 (2) IMG_1025 IMG_1029 IMG_1030 IMG_1039 IMG_1041 IMG_1047 (2)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, kuuntelen mielelläni, mitä mielessäsi liikkuu;-)