Kerran kesällä kysäistyä

Se oli yksi sellainen ihan ihmeellinen hellepäivä, joita tosin viime kesänä riitti. Pikkuveli oli kutsunut meidät mökilleen veneilemään. Siinä kun mökin kuistilla lähtöä tehtiin, kertoili peeveli, että vanhin lapsensa, minun kummityttöni, oli juuri varannut lipun O2 areenalle Lontoossa suosikkibändinsä konserttiin marraskuun lopulla. Ei kai pikkuveli olisi isä, ellei olisi pientä huolta matkasta kantanut, niin täysi-ikäinen kuin tyttärensä onkin. Eivät tyttösen äidin kanssa olleet kumpikaan halukkaita matkaan lähtemään, joten heitti sitten minulle, että lähde sinä mukaan.

Lieneekö arvannut, että tottahan lähden vai uskonut, että ei se nyt varmaan kuitenkaan. Kun kerran olen itselleni jo ainakin kuusi vuotta sitten antanut lupauksen, että en muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta sano millekään lailliselle ei, niin ei tarvinnut kahta sekuntia kauempaa miettiä. Lentoliput varattiin joskus heinäkuun loppupuolella, meille kahdelle, viiden päivän reissulle.

Jännäähän tästä tulisi, sillä emme olleet tähän mennessä koskaan viettäneet aikaa ihan kahdestaan, vaikka paljon lasten ollessa pieniä porukalla yhdessä olimmekin juhlapyhinä ja lomilla.

Kovin tarkkaan emme matkaohjelmaamme etukäteen suunnitelleet. Muutaman kerran istuttiin alas juttelemaan, ja kumpikin heitti ilmoille joitakin asioita, joita ehkä haluaisi nähdä. Pääteemana oli kuitenkin sunnuntain konsertti ja sitä edeltävä VIP-tapaaminen. Kumpaankaan ei tarvittu kummitätiä mukaan.Loppujen ohjelmien suhteen ajateltiin mennä fiilispohjalta ja säiden armoilla, kummankin suosiessa meitä ihan satasella. 

Kylläpäs me paljon käveltiin ja nähtiin etukäteen suunniteltua ja bonuksena melkoiset määrät suunnittelematonta. En kyllä olisi itse ainakaan uskonut, että istun ensimmäisenä adventtisunnuntaina vuonna 2022 Kensingtonissa kirkossa kynttilämessussa :-)