20. JOULUKUUTA – OLUTPULLO

Oluesta minä olen aina tykännyt. Mutta kyllä se tällaisista pulloista maistuisi vieläkin paremmalle. Virolaista tuotantoa, ruskeassa oli säilynyt vielä pieni pala kaunista etikettiäkin. Joskus netistä katselin tällaisia, vanhoja nämä ovat, mutta olen jo onnistunut unohtamaan miltä ajalta.

Tykkään kovasti käyttää erilaisia vanhoja pulloja kasvien, kukkien ja oksien esillepanossa kotona. Pienen metallisen välikappaleen avulla toimivat myös kynttilänjalkoina. Kun pulloja on erilaisia ja erikorkuisia, ei kasveja tarvita kovin suurta määrää näyttävään asetelmaan. 

Muuta käyttöä näille ei nyt sitten tietysti oikein olekaan, paitsi se jo perinteinen jouluvalot pulloon-systeemi. Vanha lasi virheineen on kyllä kaunista ihan sellaisenaankin. 

19. JOULUKUUTA – KIINALAINEN MAISEMA

Valokuvasta ei oikein mittasuhteet selviä, mutta kokonaisuudessaan tämä maisema ei ole kuin noin tulitikun korkuinen. Maiseman yksityiskohdat ovat siis todella tarkkaa työtä. En osaa edes kuvitella, minkälaisilla työkaluilla ja mistä materiaaleista tällaisia Kiinassa tehdään.

Selvästi matkamuistoja, joita moni riesana nykyisin pitää, sen verran usein näitäkin joutuu talteen pikkurahalla korjaamaan. Aika kauan jaksan näitä yksityiskohtia tuijotella, vaikkei minulla henkilökohtaisesti koskaan mitään hinkua idän suuntaan matkustaa olekaan ollut. 

18. JOULUKUUTA – PANNUN ALUNEN

Aika monesti käytetyssä tavarassa huomion varastavat sellaiset, joista tulee mieleen jotain lapsuuteen liittyvää. Veikkaisin, että aika monessa kodissa 70-luvulla oli käytössä näitä punottuja pannun alusia. Muistan kyllä, kun äiti nosti vihreälle keittiön pöydällemme kuuman kattilan, alla oli useimmiten juuri tällainen alunen. Kun yhden kerran kirpulta bongasin, alkoi näitä löytyä eri muotoisina, kokoisina ja kuvioina sieltä täältä.

Vallan mainiosti ajavat asiansa vielä nykyisinkin, käyttöesineiden parhaimmistoa suorastaan, etten sanoisi.

17. JOULUKUUTA – PELIKORTIT

En osaa pelata korttia ollenkaan. Ylipäänsä en pidä minkään pelien pelaamisesta. Silti, joskus tulee vastaan hienoja vanhoja pelikortteja, jotka on pakko korjata talteen ihan vain ulkonäöllisistä syistä. Ehkä minua näissä puhutteli tuo nimi oikein erityisesti. Kooltaan ovat söpön pienet, tavallisia kortteja selkeästi pienemmät.

Kun Pekkarinen pari kertaa vuodessa tapaa opiskelukavereitaan, heillä on tapana viettää ilta korttia pelaten. Pitääkin muistaa seuraavalla kerralla sujauttaa mukaan kärsivällisyyskortit.

16. JOULUKUUTA – KORIPULLO

Tänä syksynä on mukaan tarttunut jo kaksi isoa rottinkipunoksella päällystettyä vanhaa pulloa. Ainakin tässä on joskus ollut portugalilaista viiniä. Hankin nämä oikeastaan pieniä joulukuusia varten. Vanhoja, isoja pulloja on kertynyt jo aiemminkin, nyt sitten näitä koriversioita. Konstikkaita puhdistaa ovat ja tilaakin vievät.

Sitten enää etsimään niitä pieniä kuusia.

15. JOULUKUUTA – SIMPUKAT

Matkoilla meren rantaan tulee aina keräiltyä simpukoita. Vaan Euroopassa ne ovat niin kovin pieniä, joten isoja ostetaan sitten kirpulta. On se niin ihmeellistä, mitä kaikkea luonto tänne meille rakentaa kummasteltavaksi: niin kuin nyt simpukoiden muoto.

Eikä pidä väheksyä sitä meren kohinaa, jonka isosta simpukasta kuulee, kun korvan painaa siihen tiukasti kiinni. Muistan tarkalleen, kuinka mummolan suuren, ruskean astiakaapin hyllyn reunalla oli neljä isoa matkamuistona saatua simpukkaa, joita piti joka mummolareissulla käydä kuuntelemassa. 

14. JOULUKUUTA – TUPAKKARASIA

Peltirasiat on klassikko vuosien varrelta. Niitäkin on tullut ja mennyt varmasti se peräkärryllinen. Monenmoista on kulkenut käsieni kautta, mutta vain pienen osan alkuperäisistä ostoksista olen enää säästänyt, sillä tilaa ne vievät. Paitsi tämä pieni tupakkarasia, joka kauniin värimaailmansa, eksoottisen kuvansa ja pienen kokonsa ansiosta löysi meille tiensä tänä syksynä. Tässähän (niin kuin kaikissa muissakin peltirasioissa) voisi säilyttää vaikka mitä.

Sitä en jaksa lakata ihmettelemästä, miten kauniisti aikoinaan käyttötavarakin on myyntiin useasti pakattu. Hienoimmat peltipurkit ja -rasiathan ovat lähes järjestään kaikki jonkun entisaikaisen tuotteen myyntipakkauksia. 

13. JOULUKUUTA – KALAVUOKA

Helposti haksahdan kaikkeen, mikä vähänkin vivahtaa ruotsalaiseen. Muodosta, tekstistä ja koristelusta päätellen tämä kannellinen astia on tietysti tarkoitettu kalan tarjoiluun. Liian pieni isolle lohelle, mutta juuri sopiva vaikka keskikokoisen siian tarjoiluun hienostuneesti.

Sitten kun Pekkarinen ja minä elelemme eläkkeellä kahdestaan, hän käy nostamassa aamulla verkoista juuri tähän astiaan sopivan kokoisen kalan, jonka minä taidokkaasti valmistan meille ateriaksi. Pöytä on kauniisti vanhoilla astioilla katettu, mutta sen ehdoton kruunu on tämä vuonna 2017 kirpputorilta löytämäni astia. 

12. JOULUKUUTA – TONTTU

15 vuotta sitten ei ollut vielä ollenkaan vaikeaa löytää piippurassitonttuja. Menipä mihin tahansa vanhaa tavaraa myyvään paikkaan joulun alla, niitä löytyi melkein ilmaiseksi. Ja niitä minä myös ostin.

Näissä on aina minun silmääni ollut jotain liikuttavan kotikutoista, vaikka Weiste näitä valmisti 40-luvulta lähtien. Pää on usein paperimassapallo ja tontut seisovat monesti pahvinpalalla. Ellen väärin muista, Weisteen tehtaalla Hangossa valmistettiin itse myös se piippurassi, joita näihin käytettiin.

Tänä syksynä tajusin, että enää näitä ei juuri näy. Tai jos joskus löytyykin, hinnat eivät enää pysy minun budjettieni sisällä. Tämä yksinäinen, mutta kovin touhukas tonttumuori on ainoa lisä joukkoihini viime aikoina.

11. JOULUKUUTA - KUKKATAULU

Sain joskus nuorena tyttönä taulun, joka oli ollut mummini ollessa pikkutyttö hänen lempitaulunsa. Se on sellainen 30-luvulla tavallinen sisustustaulu, ei mitään arvotaidetta. Siitähän se sitten lähti, pikkutaulujen haaliminen. Joku laatikollinen näitä kai jo on, seinillä niitä ei juurikaan ole. Yksinomaan siitä syystä, että meillä on ripustamiseen sopivia seiniä kovin vähän.

Taulujen aiheet vaihtelevat lapsista, eläimiin, kukkiin ja uskonnollisiin aiheisiin. On nättiä, värillistä, vähän pelottavaakin, värillistä ja mustavalkoista. Kullanvärisiä ja ruskeita kehyksiä. Joissakin on takana muistokirjoitus siitä, että taulu on annettu lahjaksi jollekin. Mukavaa, minun ei silloin tarvitse arpoa taulun ikää. Nykyisin yritän ostaa enää vain näitä ihan pieniä, niin kuin tämä tosi söpö keväinen kukkakimppu. Keväiseksi kumman synkissä väreissä.

Toivoisin, että minulla joskus on asunto, jossa on niin paljon ylimääräistä seinätilaa, että voin ripustaa nämä kaikki seinälle. Kunniapaikalle tietysti se mummin taulu. 

10. JOULUKUUTA – LUSIKAT

Kaikenlaisia astioita on kotiin tullut kannettua vuosien varrella varmasti peräkärryllinen. Melkeinpä kaikki meillä ovat ihan normaalissa arkikäytössä. Monet vähänkin koristeellisemmista vanhoista ruokailuvälineistä on kuitenkin tehty alpakasta ja sehän ei sovi meille alkuunkaan. Jos jotain käytetään arkena, se täytyy voida laittaa tiskikoneeseen.

Minua on aina miellyttänyt tämä tyylitelty simpukkakuvio. Löysin ensin tällaisia lusikoita yhdeltä kirpputorilta, mutta asiaa tuumaillessani joku muu olikin ne ehtinyt jo pelastaa. Pieni harmitushan siitä seurasi, mutta hetken kuluttua osto- ja myyntiliikkeen valtavasta laarista kaivelemalla löysin meille ihan omat vanhat Sorsakosken lusikat. Ja vieläpä halvemmalla, kuin mitä ensin olin ollut valmis lusikoista maksamaan.

Yhteen lusikoista on kaiverrettu nimikirjaimet AS.

9. JOULUKUUTA – TIINA

Paperitähti oli lapsena himolukija. Lotta- ja Tiina-kirjat olivat lukemistossani ihan siellä kärkipäässä.

Aloin keräilemään näitä vanhempia painoksia Tiina-kirjoista jossain vaiheessa 90-luvun lopulla Kisuprinsessalle.

Mutta oih ja voih. Aika oli ajanut Tiinan ohi, eikä Kisuprinsessaa kiinnostanut Tiinan elämä tipan tippaa. Hyllyyn silti meille jäivät, itselleni tulee niin nostalginen olo pelkästään jo näistä kansista. Ja voi sitä Tiinaa, reipas ja rohkea tyttö. Ja se ystävyys ja orastava ihastus Juhaan <3

8. JOULUKUUTA – KORURASIA

Pekkarisen tavaroiden mukana aikoinaan meille kulkeutui pienen pieni, pyöreä posliinirasia, jossa on tämä sama kuva. Siihen rasiaan ei mahdu kuin muutama sormus, joten kun yhtenä syksyisenä päivänä näin tämän kookkaamman version Järvenpään seurakunnan kirpputorin hyllyssä, oli se pakko ottaa pikkuisen perintörasian kaveriksi. Huolehdittavakseen tämä isompi rasia sai niin ikään kirpputorilta hankitut vanhat helmet.

Ilmeisesti kyseiset rasiat ovat peräisin jostain 50-60-luvulta. Matkamuistonahan tällaisia kotiin tuotiin. Grace ja Rainier nyt vaan on <3

7. JOULUKUUTA – MYYRÄLAKANA

En ole ollenkaan varma, oliko tsekkiläinen myyrä minulle tuttu hahmo jo lapsena, luultavasti oli. Yhtä kaikki, myyrä ystävineen on kerrassaan hurmaava ja tämän lakanan tarina myyrän autosta autokorjaamolla sitä yhtälailla.

Kaikenlaisia tekstiilejä vuosien varrelta on tullut osteltua. Milloin on kiinnostanut mikäkin kuosi tai materiaali. Monesta säkillisestä kankaita olen luopunut, mutta tästä myyrälakanasta en luovu ikinä. Omilla lapsillani se oli 90-luvun lopulla käytössä, eivätkä värit ole haalistuneet yhtään.

Kovasti toivon, että jonain päivänä saan vielä pedata sen lastenlasteni sänkyyn mummolavierailulla.

6. JOULUKUUTA – KENGÄT

40-luvun korkokenkiä omassa koossani olen vuosien varrella löytänyt kolmet. Kaikki ovat käytössä. Kun joskus käytin yksiä niistä suutarilla, en melkein saanut niitä sieltä pois. Suutari oli niin innoissaan nähdessään pitkästä aikaa niin huolella ja hyvistä materiaaleista tehdyt kengät.

Kaikki kolme paria on valmistettu Suomessa mustasta mokkanahasta ja niissä on käytetty eri tavoilla mustaa nappanahkaa somisteena. Korot ovat korkeahkoja, mutta kengät ovat silti miellyttäviä jalassa ja tekevät jalan jotenkin siron näköiseksi. Toivon totisesti, että onnistun huolehtimaan niistä niin, että ne säilyvät minulla lopun elämäni käytössä. Kenkien hoitaminen ylipäätänsä on minulle jonkun sortin intohimo.

Juhlallista 100-vuotispäivää meille kaikille!

5. JOULUKUUTA – MALJAKKO

Pekkarisen kanssa on takana monta ihan mahtavaa reissua. Erityisen mahtavaa on ollut aina, kun jonnekin on lähdetty omalla autolla, niin myös tänä syksynä Tanskassa. Dalbyssä tunnelmallista ooppera-aamiaista tarjoiltiin joka aamu tällaisesta perinteisestä, tanskalaisesta Lokki-kuvioidusta astiastosta.

Kun tämä pieni, mutta ikävä kyllä rikkinäinen maljakko odotteli minua kirpputorin hyllyssä matkan jälkeen, oli se huonosta kunnostaan huolimatta pakko ostaa. Keittiön ikkunalla sitä monta kertaa päivässä vilkaisen. 

4. JOULUKUUTA – ILTALAUKKU

Vaaleanpunaisesta silkistä tehty, jollain tavalla herkän kaunis iltalaukku on kaiketi peräisin jostain 50-luvulta. Harmillisesti laukku on sen verran likainen, että käyttöön siitä ei oikein taida olla, enkä oikein keksi, millä tällaisen kangaslaukun tärvelemättä uskaltaisi itse puhdistaa. Koristelut on maalattu laukun pintaan.

Yhtä kaikki, pystyn hyvin kuvittelemaan tunnelmallisen juhlaillan, hienon naisen pikkumustassaan, klassisen parfyymin tuoksun, kiharretut hiukset, helminauhan kaulaan ja tämän laukun juhlijan käteen. Laukussa luonnollisesti kangasnenäliina, kirkkaanpunainen huulipuna ja pieni peili, sekä kampa. 

3. JOULUKUUTA – PUUSIENI

Sieni ei ole mitenkään erityisen vanha, mutta puulaji, josta se on valmistettu, on minusta niin erikoinen, että mukaanhan tämä oli napattava Varkaudessa. Hienoa käsityötä muutenkin, kaikki pisteet ja lämpöiset terveiset Erkille.

Sieni muotona on kaikin puolin minusta kiehtova. Vanhojen sienien klassikko lienee monien muistama kärpässienijakkara. Lapsena hirveästi aina harmitti, kun meillä ei kotona sellaista ollut. Pekkarisen myötä minustakin lopulta tuli vanhan ja kauniin kärpässienijakkaran omistaja.

2. JOULUKUUTA – MATKAMUISTOKORTIT

Monta hyvää matkaa on vuosien varrella tullut tehtyä, mutta missään en ole ollut niin onnellinen kuin näissä kolmessa kaupungissa. Myönnettävä on, että vastaavanlaisia kuvasarjoja on tullut pienen laatikollisen verran kerättyä muistakin kaupungeista, enkä kaikissa niistä ole tietenkään edes käynyt.

Jotakin viehättävää on siinä ajassa, jolloin kohtuullisen harvinaiselle matkalle päästyään matkalaisen ei tarvinnut tuijottaa kaikkea kameran linssin läpi, vaan tyydyttiin ostamaan muistoksi ammattilaisen valmiiksi ottamat kuvat kohteen päänähtävyyksistä. Niitä oli sitten mukava kotona katsella ja ystäville näyttää.

1.JOULUKUUTA - SORMUSRASIA

Koko ajatus joulukalenterista syttyi oikeastaan tästä pienestä, pahvisesta, ruotsalaisesta sormusrasiasta. Joka kerta kun sen korurasiassani näen, tulen ihan järjettömän iloiseksi ja onnelliseksi ja muistan, että juuri tällaisten asioiden takia kirppareita luuhaan.

Tällaiset mitättömät pikkujutut löytyvät melkeinpä aina jostain osto-ja myyntiliikkeen pöydän alla olevasta toisarvoisesta romulaatikosta. Pieni pahvinen rasia, jossa joku aikanaan sai ehkä lahjaksi tärkeän, mutta selvästi maltillisen kokoisen sormuksen, sillä ökytimantilla varustettua sormusta tähän ei saa mahtumaan. Suurella todennäköisyydellä rasian olisi pitänyt lentää roskiin jo kymmeniä vuosia sitten, mutta jostain syystä se päätyikin tänne Suomeen minun löydettäväkseni.