sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Mina damer och herrar, välkommen till Stockholm

Mitä tähän voi sanoa? Jälleen yksi risteily Tukholmaan takana. Minulle se on kaupunki, joka ei petä koskaan. Harvemmin olemme keskikesällä käyneet ja tämänkertainen upea hellesää oli todella mukava yllätys.


Edellisellä risteilyllä maaliskuussa meidän oli tarkoitus mennä Skansenille, mutta silloin mereen tippuneen matkustajan etsiminen viivästytti Tukholmaan saapumista niin, että suunnitelma jäi toteutumatta. Meillä oli edelleen se yksi ilmainen sisäänpääsylippu alueelle, joten siinäpä riittävästi syytä tällä kertaa suunnata Djurgårdenin saarelle.










Toki olemme käyneet Skansenilla aiemminkin, mutta kummallisen paljon siitä olikin sitten unohtunut, vaikka vuosia ei edellisestä käynnistä ehkä ole kuin viisi tai kuusi.





En nyt viitsi edes yrittää esittää puolueetonta, kun totean, että kaikki, mitä Ruotsissa tehdään onnistuu minun mielestäni aina totaalisen täydellisesti. Ihmeellinen taito joillakin. Paikkana Skansen lienee  kaikille suomalaisille lapsiperheille tuttu, joten sen kummemmin en ala sitä esittelemään. Kaunista, kaunista, kaunista ja idyllistä.











Päiväni kohokohta oli kuitenkin vielä edessä, kun aivan yllättäen tuntui jäävän reilu tunti ylimääräistä aikaa. Karttaa vilkaistuani totesin Rosendalin puutarhan olevan lähempänä kuin olisin arvioinut. Hämmästyttävällä tavalla muukin perhe oli halukas kävelemään vähän ylimääräistä. Niinpä vielä jatkoimme Skansenin jälkeen matkaa Rosendals Trädgårdiin.








 Paikka on minulle jo vuosien takaa lehtien ja kirjojen kautta tuttu. Luonnollisesti kun Ruotsissa ollaan, sillä on pitkä ja kuninkaallinen historia. Paikka on ollut minulle sellainen haavekohde, johon en ole viitsinyt muuta perhettä edes houkutella lähtemään. Muut meillä eivät jaa aivan samanlaista intohimoa puutarhakohteisiin, joten tämä kortti vedettiin tällä reissulla esiin ihan liinan alta.






 Pettymystä ei tarvinnut nieleskellä. Se oli juuri kaikkea sitä, millaiseksi olin sen kuvitellutkin. Paikka on täysin keskittynyt biodynaamiseen viljelyyn. Alueelta löytyvät ainakin hedelmä-, ruusu- ja viinitarhat. Puutarha on kaikille ilmaiseksi avoinna oleva alue, jolla on kasvatuksellisia ja kaupallisia toimintoja ja se toimii myös merkittävänä virkistysalueena. Kauniina päivänä paikalla oli todella paljon väkeä kahvilassa ja baarissa sekä laajoilla nurmikentillä piknikillä. Kaikki kahvilassa ja kaupassa tarjolla olevat tuotteet ovat luomua ja suurelta osin peräisin alueen omista viljelmistä. Loppuun asti mietitty konsepti, jossa ainakaan minun mielestäni mikään ei tökkää. Aluetta ylläpitää kannatusyhdistys ja se on vähän yllättäen auki ympäri vuoden.





Kepein mielin vaan kohtuullisen raskain jaloin läksimme lopulta kävelemään kohti keskustaa meille uutta runollisen kaunista rantareittiä saaren pohjoispuolella.




Ehdimme vielä käydä Hollister Co-nimisessä nuorisovaateliikkeessä Gallerian-ostoskeskuksessa toteuttamassa kummipoikamme toiveita. Vastaavaa myymäläkonseptia ei vielä Suomesta löytyne. Musiikki soi niin lujaa, että puhuminen oli käytännössä katsoen mahdotonta. Kaupassa oli myös lähes pimeää, muutamia vaatteisiin kohdistettuja valaisimia lukuun ottamatta, joten keski-ikää lähestyvälle ikänäköiselle liike oli mielenkiintoinen kokemus. Ilmeisen menestyvä yritys kaikesta huolimatta.

Illallisen jälkeen miehet livahtivat hyttiin nukkumaan ja ainoa, joka meidän perheessämme näytti enää hehkeälle, oli Kisuprinsessa kesäöisellä laivan kannella.


3 kommenttia:

  1. Sun tytär on todella kaunis !

    VastaaPoista
  2. Juuh, näin on päässyt käymään.

    VastaaPoista
  3. Olisipa minullakin noin ihania lapsia :) varmaan ovat hyväkäytöksisiäkin

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, kuuntelen mielelläni, mitä mielessäsi liikkuu;-)