When in Rome, do as the tourists do

Heräsin lauantaiaamuna klo 5:40 siihen, että sänkyni vieressä seisoo Pekkarinen lenkkikamppeissaan ja tyrkyttää minulle lenkkareita.

Joo-o, olin kyllä itse ehdottanut, että ottaisimme lenkkikamat mukaan ja aloittaisimme Rooman-vierailumme neljä aamua anivarhain lenkkeilemällä heräilevässä suurkaupungissa. Olimme kuitenkin lomalla. Pienen italialaistyyppisen puhuttelun jälkeen sovimme, että seuraavina aamuina aamulenkki tarkoittaa myös meidän perheessämme lähtöä aikaisintaan klo 6:30.

Tämä matka tuntui monella tapaa erikoiselle. En ole koskaan pitänyt itseäni taikauskoisena ihmisenä, mutta tällä kertaa on vaikea välttyä ajatukselta, etteikö lähtöpäivä perjantaina 13. päivä ollut erityinen, varsinkin minulle. Sen verran monta kummallista kommellusta kohdalleni tällä kertaa sattui. Saapumisillan pettymys, kun huomasin unohtaneeni silmälasit kotiin ja totesin joutuvani pärjäämään piilareilla ja Traktorimiehen aurinkolaseilla eli sinnepäin sattuvilla vahvuuksilla, osoittautuikin pieneksi siinä vaiheessa, kun sunnuntai-illan ukkosmyrskyn jälkimainingeissa liukastuin suojatiellä ja väänsin jalkani polvesta, niin että pääsin tutustumaan turisteille tarjolla oleviin lääkäripalveluihin.

Parin ensimmäisen päivän yli 20 kilometrin päiväkävelyt vaihtuivat loppulomaksi apinanraivolla murtuneella polvella muiden perässä klonkkaamiseksi, mutta silti. Tämä kaupunki ja kaikki se historia joka puolella kyllä mykistivät minut. Hämmästyn aika lailla, ellen joku päivä löydä itseäni Roomasta uudestaan.

Hotel Diana Roma Roof Gardenin aamiaisterassi katolla



Getting around



Ilmoista



Mangiare 





Uskonto



Gli animali



Tämä mies se putkahteli mitä omituisimmissa paikoissa



Vatikaani ja Pietarin kirkko

Vatikaanin oppaamme Roberto, kerrassaan mainio mies

Pantheon



Villa Borghese



Garibaldin kukkula



Colosseum



Jonkunhan se on nämäkin korjattava

Mutta että Pietron pistivät yksin työvuoroon?

Trasteveren alue



 Tevere-joki



Shopping





Street view