Three words

Minulla on vallan palava into toimintaan, jota ehkä voisi kutsua lähinnä visuaaliseksi fiilistelyksi. Tykkään siis kuljeskella ympäriinsä erilaisissa paikoissa ja katsella rakennuksia, kahviloita, kauppoja, ihmisiä ja fiilistellä tunnelmaa. Rähjäistä, uutta, vanhaa, kallista, halpaa tai designia, kaikki kiinnostaa.

Tykkään kyllä fiilistellä myös luonnossa, mutta oikeastaan vain siinä tapauksessa, että sekin liittyy edes jotenkin ihmiseen tai ihmisen toimintaan, eli mikään erämaaihminen en ole pätkänkään vertaa. Lapin matkoja meillä ei näin ollen yhteisesti suunnitella, vaikka Pekkarinen niistä kyllä nauttisi. Minulla ei ole sen sijaan mitään sitä vastaan, että hän sinne matkustaisi niin usein kuin haluaa, kunhan minun ei tarvitse pakata laukkujani niille matkoille mukaan.

En pahastu, vaikka kuljeskelen välillä ihan yksiksenikin, mutta usein on mukavaa saada seuraa mukaan. Niinpä olen vuosikymmenten varrella kehitellyt mielestäni varsin ovelan taktiikan värvätä ukkokullan reissuilleni mukaan. On kolme sanaa, joita Pekkarinen ei vaan yksinkertaisesti voi vastustaa: historia, liikunta ja aamu (hyvin aikainen aamu).

Eli, jos haluan nähdä ja kokea jotain kivaa ja kiinnostavaa, minun tarvitsee vain keksiä siihen ympärille sopiva hetki juoksu-, kävely- tai pyörälenkille ja etsiä kyseisen ympäristön linkki historiaan, ellei se nyt jo ole täysin itsestään selvää, niin kuin usein onkin. Mielellään tämä vielä suunnitellaan tapahtuvaksi heti aamusta, jolloin paketti on takuuvarmasti kasassa.

Tälla tavoin pystyin viime keväänä toteuttamaan muun muassa haluamani hotelliviikonlopun Tampereella (lupasin ja toteutimme anivarhaisen lenkin sunnuntaihin heräilevässä kaupungissa).

Viime viikolla löysin Vallilasta todella viehättävän kahvilan, jossa kollegan kanssa poikkesin pikaisella lounaalla. Huomasin silloin, että samaisessa kahvilassa tarjoillaan viikonloppuisin myös kiireetöntä aamiaista ja se alkoi kovasti houkuttamaan.

Ei tarvittu kuin yksi ainoa kysymys Pekkariselle: kiinnostaisiko sunnuntainen aamulenkki Vallilassa, samalla tutustuen puu-Vallilan arkkitehtuuriin. Sivuhuomautuksena sitten mainittiin, että lenkin voisi lopetella aamiaiseen eräässä alueen kahviloista.

Arvatkaa vaan, missä sunnuntaiaamuna viipotimme...lämpimästi suosittelen kahvila Suvannon viikonlopun puuroaamiaista. Tuolloin aamiainen on tarjolla klo 10-15, joten pidempäänkin nukkujat ehtivät hyvin nauttimaan.

Kuvilla ei tämänkertaisen käyntimme kanssa ole mitään muuta yhteistä kuin paikkakunta. Nämä kuvat on otettu joulukuussa ystäväperheen kanssa ihan sinne kaupungin ytimeen tehdyltä fiilistelyreissulta.